sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Auran Nuuskujen syyshypyt

Tänään siis agilityiltiin Novan kanssa, Nelli puolestaan sai samaan aikaan mennä sienimetsässä. No agilityssä ensin kepittäjäkisa, ken menee nopeiten ja oikein hyppy-kepit-hyppy-kepit-hyppy -sarjan. Toiset harjoittelivat etukäteen, mutta me ei. Nova teki niin hyvin kuin vaan osasi ja näin ollen voitti koko kisan ja on nyt vuoden kepittäjä :)

Sitten agilityrata, Urpo-luokka ;) joka ei kyllä ollut mikään ihan helppo, Nova sinkoili sinne tänne, ei mitään kontrollia. Turbo-luokassa sama meno jatkui, ja keinu oli kyllä oikea lentokeinu....Kepit teki kyllä tosi hienosti! Ja kyllähän se kuuntelee mitä ohjaan, mutta kun mä jään niin paljon jälkeen niin ei siitä vaan tule mitään jollei koiraa voi pysäyttää radalle. Hienot ohjauskuviot olin suunnitellut, mutta Nova oli niin nopea ettei sellaisia ehditty edes miettiä. Tai sitten kun tein jonkun niin Nova toteutti sitä niin kirjaimellisesti että ohjasin "liikaa" esim joissain käännöksissä joista tuli sitten liian tiukat. Pöytä sitä ihmetytti, kun niin vähän ollaan tehty. Mutta siis ongelmat niissä kohdissa kun ohjaajan olisi pitänyt juosta tuhatta ja sataa auttamassa koiraa, niin ei meillä ole sellaisissa kohdissa mitään toivoakaan. Se on kyllä kumma, harjoituksissa on kiltti ja kuuliainen, kisoissa ihan erilainen. No mikäs sille voi että sillä on tämä kääpiösyndrooma:D

Mutta kun katsoin toisia koiria, niin ei niitä tarvi "ohjata" ollenkaan samoin mitä näitä ylinopeita, tai siis tekniikka näillä on kaiken a ja o, vaikka hitaammat pärjäävät paljon vähemmällä. Oli monta sellaista kohtaa, joista ajattelin että jonkun toisen koira ei nyt varmasti pysty kääntymään kun ohjaaja ei kertonut ennen estettä mihin suuntaan seuraavaksi mennään, mutta hyvin ne vaan käntyivät silti.....Jos ois tehny Novan kanssa samoin, niin se ois jo menny seuraavat kolme edessä olevaa estettä ihan ite.......On Novan kanssa vaan niin kiva tehdä, vaikkei tulekaan puhtaita ratoja, niin asenne on tärkein!

Kotona siitä on tullut yhä enemmän oikea sylikoira, se on koko ajan niin lähellä kuin voi olla, mieluiten päällä, jos se saa valita. Onneksi yksin se jää täysin ongelmitta, joten olkoon sylipuudeli halikoira <3 Vapaana voi pitää metsässä ihan eri lailla kuin pienempänä, eikä lähde enää pelkkien jälkien perään samoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti