keskiviikko 23. syyskuuta 2015

syksy tuli ja Rimpula täyttää 9 kk jo


Kuva: Hanna Maines

Edellisviikonloppu vietettiin Lohjalla hollantilaisen Esther Niemeijerin tanssikoulutuksessa. Perjantain ja lauantai oli varattu maajoukkueen koirakoille ja sunnuntai oli avoin muille harrastajille. Oli upea viikonloppu. Rin ei voinut osallistua hammasleikkauksen vuoksi, mutta tauoilla pääsi vähän tekemään namijuttuja. Esther tykästyi kovasti Riniin :) Novan ohjelmaa käytiin läpi, ja Esther oli huolella valmistellut ja miettinyt ohjelmaa ja kertoi omia ajatuksiaan. Lauantain treeniosuudessa tahkottiin palkkaamattomuuden ja Novan stressin kanssa. Esther sanoi, että hänen mielestään Nova ei ole ahdistunut vaan tekee mielellään. Rinistä Esther meinasi, että korkeavireisellä koiralla kannattaa käyttää tanssissa vain namipalkkaa ja antaa lelu vaikka vain lopuksi. Olen tätä nyt tässä paljon mietiskellyt miten sitten jatkossa itse toimisin. Tokossa puhuin asiasta ja todettiin, että tokossa ainakin kannattaa käyttää lelua kun se toistaiseksi toimii hyvin ja on lajina erityyppinen mitä tanssi.

Yövyttiin kivassa Koivulan kartanossa. Ensimmäisenä yönä seuranamme oli Nadja, Hippi, juoksuaikainen Flow ja Rininikäinen Dio. No pennuthan rallattelivat minkä jaloistaan pääsivät ja Nova ja Flow olivat onnessaan toisistaan. Ei kovin rauhallinen yö, mutta hauskaa oli :) Rin ei juurikaan Flown juoksuista perustanut, Nellilläkin on nyt juoksujen parhaat päivät käsillä, mutta silti kotona on varsin rauhallista. Seuraavana yönä olinkin yksin huoneistossa, joten sai oikein hyvät unet.

Ja koirat nukkuu yöt häkissä....vai miten se meni.

Rin kävi hampaanpoistossa. Oli se vähän surkeana aluksi, mutta nyt meno on taas entisenlaista! Huomenna hän täyttää 9 kk, painoa on sellaiset 16,7 kg.

Röntgenkuvan jälkeen.

Hampaanpoiston jälkeen. Näyttö klinikalla vielä huomenna, onko parantunut odotetunlaisesti.


Kesä meni vilahduksessa, yllä kuvassa mökillä mieluisia vieraita, Elinan ja Teemun koirat.

Opeteltiin myös tuikitärkeitä taitoja, kuten kottikärryn kyydissä matkustamista.


Uitiin paljon, koska Rin rakastaa uimista jollei joku jo tiennyt. Ylläolevassa kuvassa saukko Rin kaverinsa Kipin kanssa. Nykyään hänen uintityylinsä on se, että hän isolla loikalla hyppää luvan saatuaan veteen, menee 10 metrin päähän ja ui siellä hiiren hiljaa nautiskellen edestakaisin ihan niin kauan, kunnes käsketään rantaan lepäämään. Rannassa tärisee kuin haavanlehti odottaen lupaa, meinasin tosiaan jos on vaan viluissaan, mutta ehei, sehän tärisee myös ennen uimista jo.

Illat pimenee ja pikkupoika kävi heijastinostoksilla.

 Yllä olevassa kuvassa on kolmion muodossa kivetys, jossa Rin hyppeli kiveltä kivelle. Se oli aivan liekeissä heti ensisekunneista asti, vaikkei koskaan tätä ennen ole päässyt kokeilemaan moista hupia. Voin vaan kuvitella, kuinka pulassa joskus tulen tämän kanssa agilityssä olemaan, koska jo pelkkä kiveltä kivelle hyppiminen oli jotain niiiiiiiin mahtavaa sen mielestä. 

Lentsun tokokurssi loppui, mutta pentujen tavoitekurssi kuitenkin onneksi jatkuu vielä. Rin on treenaajana niin kuuliainen, ahkera ja tunnollinen. Se oppii todella nopeasti ja jaksaisi miten kauan vaan. Se on ketterä kuin kissa ja sähäkkä liikkeissään. Tanssissa pelkään kovasti sitä, että lähtee lapasesta freestylessä. Tai siis mahdollisesti esiin tuleva ääntelyongelma on se hirviö siellä kaiken takana. Joitain pieniä ääntelyjä on tullut joko epävarmuudesta kun hänen tarjoama liike ei kelpaa tai liian korkeasta viretilasta johtuen (oma vika, tarvii olla tarkkana ettei laita liian kiihtyneenä tekemään). Nyt olenkin tehnyt niin, että aloitan aika usein treenit katsekontaktilla ja luopumisilla. HTM on vireensäätelyn kannalta helpompaa ja tuntuu ihan oudolta, miten koira voi rakastaa seuraamista! Rin käyttää takapäätään loistavasti, ja sille on esitelty positioita vasemmalla (up), oikealla (oikee), jalkojen välissä (väli) ja nenä väärinpäin oikealla (heel). Paljon olen tehnyt eri positioissa katsekontaktin kestämistä häiriöistä huolimatta. On aivan ihmeellistä, miten koira voi rakastaa seuraamista. Ryhmäkaveri sanoikin viimeksi tokossa, että tuo koira on kyllä maailman iloisin seuraaja! Kaiken ilon lisäksi  Rin oli myös tosi taitava :) 

Freestylestä Rimpu treenailee molempiin suuntiin pyörimisiä eri puolilla ohjaajaa ja esim seuraamisesta suoraan seuraamisasentoon palaten. Mun edessä nenä musta poispäin -asento (tao), on näytetty, jotta tietää, että on ihan normaalia toimia myös ilman katsekontaktia sitten isona. Pujottelut ja esineen/mun kiertämiset sujuu jo tosi hyvin, mutta mun liikehäiriö on ollut aika vaikea lisä. Takaperinpujotteluun tarvitsee vielä avut. Tassujenannot tietää, mutta usein hätiköi niin, ettei ne ole siistit ja siihen on nyt treenattu malttia. Jatkossa treenilistalla on tassun pito ilmassa ilman mun apua ja kesto siihen ettei mene huitomiseksi vaan. Pupuasento tuli viime tokokerralta läksyksi kaukoja varten, sitä olen nyt varovaisesti aloitellut. Laatikonpäällä pyörimisiä molempiin suuntiin ollaan tehty, mutta vaativat vain treeniä varmistuakseen sujuviksi. Usein kun on vauhtia niin paljon, etteivät etutassut meinaa pysyä laatikon päällä. Kaukoliikkeet taitaa saada rakennettua valmiista liikkeistä aika helposti, mitä muutamilla olen kokeillut.

Kauppakeskuksissa ja erilaisissa paikoissa ollaan pyöritty edelleen todella paljon. Viime lauantaina käytiin match shown laidalla leikkimässä ja katselemassa toisia koiria, ja sunnuntaina rallytoko-kisojen laidalla ja kylässä. Arjessa mörköikä on helpottanut melkoisesti, silti vielä tulee joitain ykskaks juttuja joita ei välttämättä voi yhtään etukäteen arvata, kuten Estherin workshopissa päätti vasta sunnuntaina, että yksi ihminen on niin mahdottoman pelottava. Toiset koirat kiinnostavat lenkillä, mutta tekeminen menee onneksi senkin yli. Jos toinen rähähtää, niin Rin on kyllä heti valmis sanomaan takaisin. Toisille koirille murisee vielä helposti tai nostaa karvat pystyyn, jos saisi tehdä oman valintansa mukaan ohituksissa. Omassa kodissa se on rauhallinen ja vain nukkuu tai kiipeää lähelle pussailemaan, mutta tarpeen mukaan kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa, jos kuulee jonkun käskyn. Agilitykentän laidalle en ole ollenkaan uskaltanut viedä, jo kisavideon kuunteleminenkin saa sen kilahtamaan ja haukkukin sieltä tuli. Rin pääsi elokuun lopussa mukaan myös elämänsä ensimmiselle koiratanssin kesäleirille, mikä myös kesti perjantaista sunnuntaihin. Pärjäsi siellä taas todella hienosti. Oppi painelemaan agilityputkea ees taas kun näki, miten Nova sai tehdä. Ei tarvittu mitään lyhyitä putkia lelupalkalla -opetusmetodia vaan suoraan kunnon pitkä mutkaputki ja koira sinne sata lasissa niin monta kertaa, että sain viimein kaapattua sen henkseleistä sivuun radalta. Leirin aikana näytti myös, ettei laiturilta täysin epäröimättä ja eteen katsomatta hyppääminen ole juttu eikä mikään. Juu, sitäkään en opettanut. Tää(kin) on tällainen itseoppiva malli, eik nää bc:t yleensä oo :D 

Novan kanssa on koko tämän vuoden ollut vaan niin suuri treenimasennus. Sitä ahdistaa nykyään kotonakin niin moni asia, että kysyin jo eläinlääkäriltä akupunktion yhteydessä masennuslääkityksen aloittamista. Aloitettiin sen sijasta lääkärin sanoin "dementialääkitys" eli Aktivait, mikä ei varsinaisesti ole lääke lainkaan. Akupunktiossa ollaan käyty kolmisen kertaa nyt, mutta muutosta en ole huomannut, ehkä vähän virkeämpi on. Rimpula on ollut joka kerta Novan hoidoissa mukana, ja käyttäytyy niin mallikkaasti kyllä. Rin kävi Kotin käsittelyssä ja oli niinpaljon jumissa joka puolelta taas, tuolla menolla ei kyllä mikään ihmekään. Novan kanssa ollaan pidetty nyt puolenvuoden ajan enemmän ja vähemmän vain taukoa. Se osaa ihan hirveästi asioita ja monesti kotipihalla pystyy tekemään aivan mahdottoman hienosti. Se kuuntelee, ei ennakoi ja tekee maltilla. En ehkä koskaan tule saamaan enää tuollaista freestylekoiraa. On todella sääli, ettei sen osaamista saada esille kisoihin saakka, mutta toisaalta tärkeintä on, että itse tiedän miten hieno se on. Olen ajatellut jättää tältä vuodelta kaikki kisat välistä SM-kisoja myöden. PMeihin nyt kuitenkin toki mennään kun paikka ollaan saatu. Miksi vääntää vain veistä haavassa kun on paljon kaikkea muuta, mitä voidaan tehdä.