sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Messari 2014

Tässä tämän päivän itsenäisyystanssit:

Helsingin suuren koiranäyttelyn yhteydessä pidettävien tanssikisojen tunnelma on aina erityisen hieno. Niin nytkin. Se on meille hyvänonnen paikka, onneksi päästiin mukaan. Ja onneksi Hanna lähti matkaseuraksi! Kisat toivat Novalle varmaan parhaat pisteet ikinä, 190, 182 ja 186 eli yhteensä 186p, serti ja voittajaluokan toinen sija! Tavoite täyttyi, totaalikoomalta tai koomalta ylipäätään vältyttiin. Olin todella tyytyväinen sen tekemiseen. Sen sijaan vinkumista oli paljon, mutta siitä huolimatta mulla säilyi koko ajan yhteys koiraan, mikä oli ilahduttavaa. Useinhan meillä tosiaan käy niin, että kun ääntely alkaa, ei Nova enää pysty kuuntelemaan mua. Nyt tehtiin helpompi ohjelma. Tarvisi taas jatkossa muistaa, että vaikka lisäisi ohjelmaan vaikka kuinka paljon vaikeutta, niin sillä ei pisteiden kannalta ole aina merkitystä. Välillä kun suree, että joku vaikea temppu ei mahdu ohjelmaan, niin eipä se taida haitata. Tietysti sitten voi olla niinpäin vaikutusta, että koira tekee helpomman ohjelman sujuvammin tmv. Tuntuu vaan niin väärältä, että on paljon pieniä asioita, joita voi olla hinkannut kuukausi tolkulla, joitain täsmällisiä asentoja, onko katse siellä tai täällä, suoritusnopeus tietylle liikkeelle se tai tämä, nopeita liikkeestä toiseen vaihtoja sen sijasta että koira toistaisi monta kertaa samaan liikettä. Eikä tietenkään kukaan niitä arvosta (muuta kuin itse), koska kukaan ei tiedä, että siellä on joukossa sellaisia ja ilman niitä pärjäisi varmasti aivan yhtä hyvin. Tai oikeastaan, ehkä niitä voitaisikin arvostaa jos me onnistuttaisiin joskus toteuttamaan ne kisoissa kunnolla, mutta meillä on Novan kanssa vähän eri käsitys siitä nyhrätäkö vai ei, hän on suurpiirteinen mies, eikä aina viitsi niin pilkulleen missään kisoissa ainakaan :) No, nää treeni /ohjelman rakenneasiat ovat näitä omia valintoja, mutta koska mulla on tietty visio, jota haluan oman koiratanssin olevan, niin sen mukaan asiat teen ja sitten kärsin valinnoistani :)

Jos joku keksisi tai tietäisi jonkun, joka osaisi auttaa, miten vireongelmaa voisi vielä lähteä purkamaan, niin kertokaa! Toistaiseksi ei ainakaan ole vielä kukaan keksinyt keinoa auttaa. Vinkuminen kun on niin vaikea kertoa koiralle, että juuri se on se asia mitä en halua. Haukkuminen olisi niin selkeä. Ja vinkumisongelma erityisesti tässä lajissa, on melkoinen haaste. En kyllä tiedä toista lajia, mikä olisi vireensäätelyn kannalta näin mahdottoman hankala kuin tämä. Tietysti ensisijaisesti pitäisi yrittää puuttua syyhyn, miksi Novalla on tarve vinkua, siitä en edelleenkään ole varma ja siihen taitaa olla monta syytä. Nyt olen tehnyt paljon palkatta/vähemmillä välipalkoilla, ihan niin, että palkat ovat kokonaan komerossa pois näkyvistä. Luulen, että vähempi palkka on pahentanut tilannetta turhautuman osalta, mikä toisaalta on odotetunlaista vastettakin näin aluksi ja tuntuu itsestä vaikealta sietää. Toisaalta jos tuo palkkojen vähennys tilannetta pahentaa, niin voisi olettaa sen myös olevan yksi syy piippaamiseen. Toivottavasti helpottaisi treenien myötä. Sirke Viitasen koiratanssimaajoukkueelle kohdistetussa virekoulutuksessa käytiin syksyllä, jolloin Nova tietysti näytti, ettei meillä ole mitään ongelmaa koskaan ollutkaan ja työskenteli kympin mallioppilaan tavoin hiiren hiljaa ja täydellisesti. Kokeilin tuon jälkeen mm. joka pieneenkin ääneen puuttumista. Vaikka sanoin sille tosi nätisti, sekin tuntui vain pahentavan asiaa, ja Nova tuli tosi epävarmaksi kaiken tekemisen suhteen. Ei ymmärtänyt ollenkaan että sanon ääntelystä, vaan yhdisti sen tehtävään liikkeeseen.

No, nyt voidaan jäädä freestylen kisaohjelman suhteen kuitenkin hyvillä mielin lomailemaan, kun selvittiin kisatilanteen painajaisesta kunnialla :) On se SuperNova. Ensivuonna varmaan sitten freestyleä vähemmän ja tilalle aiempaa enemmän vaikka tokoa. Tai agia, tai ihan jotain muuta. 

torstai 4. joulukuuta 2014

PM-kisoista hopeaa!

Norjassa Suomen Kennelliiton ständillä otettu kuva.

Vähän laahaa reissupäivitys, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Oli aika menestyksekäs reissu, Nova tuli kotiin Pohjoismaiden freestylen yksilöhopeamitalistina sekä joukkuekultamitalistina!

Lähtö oli torstaina iltalaivalla, ja kyllähän mun kelpasi, kun joukkueen bussi tuli hakemaan tästä kotiovelta asti, ja sitten suunnattiin laivalle koko porukan voimin. Suomesta lähti siis sekä HTM- että freestylejoukkueet yhtä matkaa, ja huonekavereinamme oli Hanna ja sheltti Iita. 

Lauantaiaamuna kaverit pääsivät totaalisesti yllättämään muistaen mun synttäripäivän. Ja nehän näköjään tietäävät mistä tykkään: sain suklaata sen verran, ettei ihan heti lopu. Voin muuten sanoa, että nyt se alkaa tulla jo korvistakin ulos, et kiitti vaan ;) Ja sain myös niin kauniin ajatuksella tehdyn kortin, missä oli pinkki perhonen ja oranssi kukka koiralla. Alla olevassa kuvassa on muuten maskottimme suomenpystykorva Voitto. Voitto tulee aina kotiin, kävi miten kävi.

Kuva: Hanna Maines

Ajeltiin läpi Ruotsin ja Norjan, Norjassa olikin sellaiset mutkatiet, ettei tarvinnut miettiä missä massa ollaan. Iltapäivällä oltiin hotellilla, jossa meidän huoneessamme oli 3 sänkyä, eli koirille yksi oma :). Tunnin päästä hotellille saavuttua treenitavarat kassiin ja menoksi kun meillä piti alkaa treenit, mutta toisin kävi. Kisapaikka, joka oli suuren näyttelyn yhteydessä, ei ollut lainkaan valmis meille, vaan siellä oli näyttelykehät vielä päällä. Suomen treenit siirtyivät loppujen lopuksi seuraavaan lauantai- eli kisa-aamuun, mikä toisaalta oli hyvä asia, mutta koska se ei ollut aluksi ihan varma, kävin perjantaina pikapikaa testaamassa pohjaa Novan kanssa ja näinollen väsyttämässä sitä ihan turhaa. Hotellille palattiin takaisin Mäkkärin kautta, ja Nova oli jo nyt kuin kaikkensa antanut. Tavaroiden roudaus kisapaikalle (kera muutaman turhan eksymiskierroksen) messuhallissa ihmispaljouden keskellä ei tainnut olla sille ihan helpponakki kuitenkaan, vaikka maailman kilteimmin se kulki vain perässä ja kehuin sitä paljon siitä.

Kuva: Hanna Maines

Lauantaina koitti ensimmäinen kisapäivä, tällöin ratkottiin myös joukkuetulokset. Nova lähti Suomen toisena (joukkueessa kaikenkaikkiaan 4 koirakkoa). Ennen omaa suoritusta oli ihan kamalaa odottamista vaan. Koiraakaan ei voinut ottaa häkistä turhaan pois. Ei oikein tiennyt, kannattaako koiraa viedä enää ulos vai ei, koska kaikki ylimääräinen ramppaaminen ihmismassan ja hallien läpi pissatuspaikalle oli vaan turhaa väsyttämistä. Ei vaan ollut mitään, mitä olisi voinut tehdä muuta kuin ihmetellä. Kun meidän vuoro tuli, musiikki ei meinannut alkaa, ja odotimme aloitusasennossa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Esitys ei mennyt mitenkään täydellisesti ja suunnitellusti, mutta Novalla oli valtavan hyvä vire ja meillä oli ihan älyttömän kivaa. Koskaan ei ole ollut varmaan noin kivaa sen kanssa missään kisoissa ja kisojen jälkeen muisti taas, miksi tätä lajia oikeasti tekee. Pisteiden tultua en olisi ikinä uskonut, että ne olivat niinkin huikeat kuin johtosijalle. Olin aivan puulla päähän lyöty. Lauantai oli aivan käsittämättömän hieno päivä. Illalla oli palkintojenjako ja Suomelle fs-joukkueena kultaa! Maammelaulua laulettiinkin sitten kyllä erittäin kovaa ja korkeelta. Yksilöfinaaliin pääsi 7 koirakkoa, jotka kutsuttiin järjestyksessä eturiviin. Novan kanssa samoille pisteille lopulta kivunnut kultainennoutaja lähti finaaliin toisena, ja Nova ensimmäisenä. Suomesta freestylen finaaliin Novan lisäksi pääsi Nadja + Flow ja Salla + Lime! HTM-joukkue taituroi itsensä hopeamitalille, ja finaaliin paikkansa lunastivat Katja + Nevada ja Susanna + Brego!

Kuva Hanna Maines

Sunnuntaiaamuna taas aamupalapöydästä muutama lihapulla Novalle, ja niiden voimalla piti selvitä se päivä! Aika moneen osaan muuten onnistuu parin lihapullan pilkkominen kun on tosipaikka! Sunnuntain finaalikehä oli eri mitä karsintakehä. Kehä oli todella hieno ja alusta nyt paljon parempi, mitä edellisenä päivänä. Kehään sai tutustua aamulla, ja huomasin, että Nova ei enää jaksanut ollenkaan, vaikka yritin kovasti tsempata ja palkata sitä. Näytin sille uuden paikan ja sen uudet lähetyssuunnat, ja nopeasti koira häkkiin pois turhan hälinän keskeltä. Nova lähti siis koko kisan viimeisenä, sillä ensin kisattiin HTM ja sitten vasta fs. Musiikki oli aivan tajuttoman kovalla. Jos kaveri istui vieressä metrin päässä, piti häneen koskea, jos halusi katsekontaktin ja sitten piti ihan toden teolla karjua oma asiansa, jotta kaveri kuuli. Sanoin jo ennen kehään menoa, että miten Nova voi ikinä kuulla kaukokäskyni 20 metrin päässä musta, kun metrin päässä oleva kaverinikaan ei kuule mua. No, kehään mentiin kuitenkin niin hyvin mielin, muistin vain edellisen päivän mahtavan tunnelman. Ei ollut yhtään sellaista inhottavaa oloa, mitä ennen edellisen päivän suoritusta. Ei jännittänyt yhtään, oli vain tosi kivaa. 

Kuva: Merja Valkonen

No, se kiva loppui siihen kun huomasin Novan heti alkuasennon jälkeen olevan aivan paineessa. Se oli kuin psykoosissa, ei kuullut eikä nähnyt mua ollenkaan. En tiedä menikö se lukkoon siitä, että jouduin huutamaan sille käskyjä (arjessahan ei kestä yhtään jos korotan ääntä) vai mistä, mutta en ole nähnyt sitä koskaan tuollaisessa tilassa. Meinasin keskeyttää kaksi kertaa mitä en ole siis ikinä edes joutunut aiemmin miettimään, mutta sitten taisteltiin jostain syystä loppuun asti. Se oli elämäni kamalin kisakokemus, ja jos tuo koira vielä joskus kisoissa menisi tuollaiseen tilaan, en todellakaan sitä raukkaa sinne ikimaailmassa veisi. Onneksi osasin ohjelman niin ulkoa ja samoin Nova, että pystyin antamaan kaiken tukeni ja apuni koiralle, mitä pystyin. Toisaalta, ei se mitään kuunnellut. Teki vaan jotain tai jätti tekemättä ja kiljui. Eipä sillä että se kiljunta olisi mihinkään sen jäätävän melun keskeltä kuulunut, mutta se oli painajaismaista. Luulenpa, että Novalle meni ihan yli tuo matkustuksen aiheuttama stressi ja siitä palautuminen ja se, että se on niin herkkä. Pentutestissäkin jo kolinapurkista palautuminen oli ongelmallista, joten ehkä tässä on jotain yhtäläisyyttä. Kaverini totesi hyvin, että on aivan eri olla hyvä kisakoira, kuin olla hyvä arvokisakoira ja kestää kaikki useiden päivien matkustamiset sun muut ongelmitta.

 Kuva: Hanna Maines

Suorituksen jälkeen palkkailin hyvin Novaa, tekihän se tietysti parhaansa mihin pystyi! En oikein tiennyt mitä ajatella ja tokihan sitten heti jotkut kuvausmiehet halusivat mut haastateltavaksi. Ei siinä auttanut selitellä että on juuri tullut kehästä, tai että ei osaa puhua englantia, vaan se oli mentävä ja keksittävä sitten jotain. No, mähän kerroin tietysti kuinka hieno koira mulla on, enkä alkanut sen enempää ruotimaan tehtyä suoritusta.

En ikinä olisi uskonut, että se räpeltäminen riitti lauantain ja sunnuntain yhteispistein hopeasijaan! Olin aivan yllättynyt ja toki valtavan iloinen, vaikkakaan en oikeastaan osannut iloita siitä aluksi sen ansaitsemalla tavalla, koska olin niin kauhuissani siitä, miten Nova kisatilanteeseen reagoi. Toki mielessä kävi heti myös ajatukset siitä, mitä olisi ollut, jos olisimme pystyneet tekemään meille edes keskivertosuorituksen, eikä mitään täysin ala-arvoista. Mutta jossittelut nyt on aina turhaa ja tyhmää. Nadja ja Flow tekivät huikeanhienoa työtä, ja nappasivat pronssimitalin! HTM:n puolelta Katja ja Nevada tanssivat itsensä Pohjoismaiden Mestareiksi!

Norjassa Suomen Kennelliiton ständillä otettu kuva.
Nova, Nevada, Flow


Sunnuntaina ajeltiin Tukholmaan, missä yövyttiin vielä, ja maanantaiaamuna lähti laiva kohti Suomea. Noppis nukkui sikeää mestarin untaan hytissä, kun toiset kävivät vähän syömässä ja tanssimassa. Flow oli jo ihan treenipäällä vailla huolen häivää, ja jos menojalkaa vipatti niin tokihan toisen piti päästä mukaan https://www.youtube.com/watch?v=14vycJ6mtD0&feature=youtu.be.

Kuva: Merja Valkonen

Norjan reissulta tuli kotiin suuren suuri mestari. Sille pidettiin taas juhlat kotona suvun voimin ja sai lahjaksi paljon kukkia ja herkkuja. Mulle jäi mm. opettavainen reissu, maailman paras lauantain kisapäivä ja ihanat joukkuekaverit ja niiden uskomaton jatkuva tuki ylä- ja alamäessä. Ja hiukan suklaata ;) Kiitos paras joukkue, ja kiitos erityisesti Nova.

Jos ulkomaanreissuja Novan eteen vielä tulisi, pitää aika tarkkaan miettiä lähtöpäätöksen kanssa. Sen kanssa on kuitenkin harjoiteltu paljon häiriötä, häkissä rentoutumista, eripaikoissa ja eri välineillä matkustamista, ettei se siitä kyllä ole kiinni. En usko, että tämä on enää mikään "korjataan asia treenaamalla" -juttu, mutta ei sen tarvitsekaan. Tällä mennään. Tietysti kovalla olevaa musiikkia ja huutavaa käskytystä voisi treenata. Sunnuntain kisojen jälkeen se kehitti itselleen erinäisiä ongelmia mm. en voi kävellä rappusissa, en voi tulla hissiin, kaikki äänet on kamalia jne.. no, se onneksi ajan kanssa sitten helpottui.


Messarin kisat ovat nyt lauantaina. Niihin oli pitänyt jo ilmottautua ennen Norjan reissua. Olisin nyt halunnut perua kisat, koska tuon kokemuksen jälkeen kehään meneminen ahdistaa enemmän kuin mikään. Jos Nova menee siihen "tilaan", ei ole mitään tehtävissä auttaakseen sitä. Ongelman siirtäminen ensivuoteen ei kuitenkaan auta asiaa, joten siksi en nyt perunut kuitenkaan. Toivon kovasti, että nyt on kuitenkin Norjaan nähden todella helpot olosuhteet kisata, niin se auttaisi. Lyhensin ohjelmaa ja poistan siitä vaikeat kohdat. Tavoitteena on, ettei kisojen "psykoositila" jäänyt nyt koiralle päälle. Ohjelmaa ei olla nyt treenattu, kyllä Nova sen osaa. Yksittäisiä liikkeitä ollaan tehty ihan muutama kerta. Ollaan siirrytty nyt HTM:n maailmaan ja edetty hitaasti ja harkiten. Puhutaan siis koirasta, jolle seuraaminen ja mun lähellä nyhrääminen on ollut aivan myrkkyä elämän ensimmäiset neljä vuotta. Nyt Nova on siinä aivan mahdottoman tarkka ja valtavan hyvä kotona, sisällä. Ulkona se ei osaa ollenkaan vielä :) Tähdätään seuraaviin kisoihin, jotka ovatkin vasta maaliskuussa. Ihanaa, kun on hyvä aika treenata rauhassa. Maajoukkueen valintakriteeritkin muuttuivat ensivuodesta, maaliskuussa on ensimmäinen karsintakilpailu, joten senkään puolesta näillä messarin kisoilla ei ole mitään merkitystä. Ensivuoden PM-kisat ovat Suomessa. 

Kuva: Hanna Maines

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Reissu Norjaan PM-kisoihin 13.11-17.11.14 :)

PM-kisojen sivut:
http://nordichtmchampionship2014.blogspot.dk/

Merja kirjoitti omaan blogiinsa hyvät aikataulut, joten sen mukaan mennään:
http://vauhtinallen.blogspot.fi/2014/11/norjan-matka-haamottaa.html

Toivottavasti Suomen joukkueen epäonni kääntyy, sillä Sini ja Sonic joutuivat jäämään sairastamisen vuoksi matkasta. Heilllä oli paikka HTM ja FS-joukkueissa. Näinollen varat lähtevät mukaan molempiin joukkueisiin.

Nova lähtee kisoihin uudella kukkaohjelmallaan. Tässä ohjelma viimekisoista, kun haettiin tuntumaa.
https://www.youtube.com/watch?v=XbWyp_6M5p4&list=UUwdgLPrgnlTaWiSY6iMabzg

Sunnuntain finaali live striiminä:
http://eurohtm.wordpress.com/2014/11/12/live-streaming-from-the-nordic-championship-final/


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Viittä vaille maailmanmestari!

Kuva Mari Muhonen

Ei siihen paljoa sanoja tarvita. On se vaan sellainen rakkauspakkaus, ettei parempaa voisi toivoakaan. Tuon veroista ei tule koskaan toista. Ja te tiiätte mikä tähän kuuluu: N-O-V-A ja syrän, eipäs vaan monta syräntä.

Oli aivan mahtavaa saada kisata kotimaassa, ei tarvinnut matkustaa kuin Helsinkiin. Oli koirallekin huomattavasti helpompaa vaikka rankkaa silti oli. Siellä yövyimme hotellissa, mikä olikin oikein mukava. Huonekavereiksi saimme Hannan ja sheltti Iitan. Heistä huokui oikein rauhoittava vaikutus, ihan kuin olisimme olleet vain lomalla :) Tiistain treenit meni valtavan hyvin, käytin oman kolmeminuuttiseni yhdessä Hannan kanssa, joten kehäaikaa tuli 6 minuuttia.  

Keskiviikko oli Novalle vähän tylsä, se vain odotteli joko kisapaikalla häkissä (mihin se toki menee kyllä mielellään ja alkaa heti nukkua siellä) tai keräsi voimiaan hotellissa. Torstaina oman vuoron odotus oli kaikkein pahinta, odotin vain pääseväni kehään, koska tiesin, että siellä voin taas tehdä sitä mitä me osataan, mutta se kamala odotteluaika, silloin ei oikeastaan ole mitään tehtävissä. Kuitenkin ihan hyvillä mielin katselin taukoon saakka muiden suorituksia, minkä jälkeen meidän vuoro jo pian olikin. 

Karsintakierroksella Novalla meni heti alkuun pasmat sekaisin, kun laatikosta haettavan hanskan kansi ei jostain syystä auennut odotetusti, vaan kolahti koiraparan päähän. Novalla meni vähän suunnitelmat uusiksi, kun se ei tiennyt tuodako hanskaa vai ei kun kansi ei nyt jäänytkään siten, miten on opetettu. Voi muru sitä. Pyysin jättämään hanskan, että ei haittaa jatketaan vain ilman, mutta sitten se nappasikin sen mukaan :)

Finaalipaikasta en ollut edes haaveillut, mutta kun paikka selvisi, arvottiin meidän lähtönumeroksi 3. Suurin ongelmani sen lisäksi, että miten saan koirani jaksamaan oli oikeastaan se, että en ollut ehtinyt päivän aikana syödä, joten siinä sitten jäähdyttelyt koiralle ja itse syömään niin paljon kuin napa vetää kun vihdoin sitä ruokaa sai! Olin jo pakannut kaiken pois, ei mulla ollut aikomustakaan mennä kehään enää uudelleen! Tuli vähän kiire saada taas kaikki kasaan ennen uutta suoritusta. Novahan ei ole mikään kestävyysurheilija, joten mietin kovasti, miten se ikinä jaksaa tehdä ohjelmaa enää toista kertaa. Huoleni oli kuitenkin turha, vaikka koira väsynyt olikin. Mutta se on niin kultapoika, se tsemppaa kun on Tosi Kyseessä. Mentiin tosi rentoina kehään, kuten karsinnoissakin. Oli vaan niin mahtavaa. Enää ei ollut oikeastaan mitään väliä, finaalipaikka oli jo lottovoitto. Nyt löytyi hanska ja kaikki muukin. Ei sillä, että ohjelma olisi putkeen mennyt, ei lainkaan, mutta musta on tullut varsin hyvä paikkailija (ja joissain kohdissa mahdottoman surkea paikkailija) mutta paikkaus mikä paikkaus, me selvittiin taas loppuasentoon asti :D DING.

Kuva Mari Muhonen 

Finaalin pisteitä ei kerrottu kuin vasta palkintojenjaossa. Lopputulokseen vaikutti siis 6 tuomarin arvostelu ja karsinnan sekä finaalin yhteispisteet. Olin täysin varma, että olemme kymmenensiä, mutta lopullinen sijoituksemme MM6 oli aivan käsittämätöntä. En olisi ikinä uskonut tällaista. Lisäksi oltiin Pojoismaisista koirakoista parhaita ;) Onhan tämä melko tuuripeliä, kaikkien finaaliin päässeiden suoritukset oli kyllä niin valtavan upeita! Pisteitä oli lähtenyt odotetusti ääntelystä ja se mua toki itseäkin harmittaa, kun en haluaisi Novan joutuvan kertomaan mulle jotain sillä lailla, jotain mitä en vaan ymmärrä. Ja se, että  kyseessä on niin hankala ongelma puututtavaksi. Mutta sitä en jäänyt lainkaan harmittelemaan, olin onnesta soikeana. Niin Novakin, se tiesi olleensa maailman paras koira, kuten aina. Kovasti mieltä lämmitti erään tuomarin täydet pisteet musiikin tulkinnasta, 10 pistettä MM-kisoissa jostain osa-alueesta on kyllä aika huikeeta. 


Kuva Jukka Pätynen

Joukkueena Suomelle hopeaa! On kyllä huikeat joukkuekaveritkin, niin taitavia jokaikinen ja loistosuorituksia kaikilta! Voitokkaassa joukkueessa mukana olivat kuvassa vasemmalta Nadja Böckerman + Flow, Salla Haavisto + Lime, Sini Eriksson + Sonic, me sekä Voitto-maskotti ja joukkueenjohtaja Tiina Jounio. HTM-joukkue ei ollut niin onnekas näissä kisoissa, mutta ylpeitä sai olla heistä. Ja seura, se oli mitä parasta!!

Kotona meillä oli perjantaina kunnon ex-temporee juhlat, joihin tuli sukulaisia ja ystäviä juhlimaan menestystä. Siinäpä se lomaviikko sitten menikin, aika unohtumattomissa merkeissä!

Novan finaalisuoritus:
https://www.youtube.com/watch?v=WkCkQK7Tvj0 (Kiitos Hanna kuvaamisesta ja....kaikesta, Iita samoin!)

Lisätietoa tapahtumasta:

MM-kisojen blogi ja kuvia:

Kisojen jälkeen kävin taas Novan kanssa eläinlääkärissä, tällä kertaa PetVetissä Elina Illukalla, enkä voi kuin kiittää todella hyvästä hoidosta. En saanut mielenrauhaa, vaan halusin selvittää kirputtamisasiaa vielä kertaalleen. Nyt aloitettiin kortisonihoito laskevin annoksin, mistä on ollut apua heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Kirputus loppui välittömästi. Jatkosuunnitelmatkin oli, mikäli tästä ei olisi hyötynyt. Aiheuttaja ei vielä toistaiseksi ole selvillä, labravastauksiakin on vielä tulematta. 

Viime viikonloppu sujui koiratanssin kesäleirillä. Opinpa ainakin sen, että Nova osaa ihan valtavan paljon asioita. Mahdoinkohan jo mainita, että se on mulle niin täydellinen koira kuin vain toivoa voi. Bordercolliepentua olen kovasti etsinyt, mutta tuntuu mahdottomalta voida ottaa mitään, kun on niin suuret saappaat täytettävänä. Tai no, eihän pentu kenenkään eikä minkään tilalle onneksi tulisi, vaan uudeksi voimaksi meidän kotiin.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Terve ku pukki, vai ?

Nova kävi tammikuun 2014 lopussa eläinlääkärissä jalkojen kirputtamisvaivan vuoksi, tuolloin en osannut yhdistää vaivaa mihinkään ruokaan, liikuntaan tai muuhunkaan. Se vain tuli tai meni. Tämän jälkeen olen kuitenkin huomannut, että oireet tulivat usein treeneissä tai sen jälkeen. Oireita aiheuttaa varsinkin se, kun heitän pallon tosi kauas ja Nova joutuu spurttaamaan sen perään. Epäilin taas kipua syyksi. Magnesiumista on ollut apua, samoin treenitauosta. Varasin uuden lääkäriajan, missä käytiin tänään. Nyt pari viikkoa ennen aikaa yritin saada kirputtamista esille kaikin keinoin, mutta se olikin tipotiessään tai ainakin huomattavasti vähentynyt. Koitin rasittaa sitä mökillä miten paljon tahansa tai tehdä mitä vaan, niin en saanut kirputtamista samalla tavoin esiin, mitä aiemmin.

Lääkärissä kuitenkin siis käytiin, Novalle oli varattu pitkä vastaanottoaika. Ajatuksissa oli ilmeisesti ottaa lisää röntgenkuvia ja tarvittaessa CT-kuva. Kuvia ei kuitenkaan enää aikaisempien jäljiltä ollut tarpeen ottaa. Lääkäri totesi koiran olevan hyvässä kunnossa ja ihon siistin, eikä pitänyt allergiaakaan tämän vuoksi kovin todennäköisenä. Kirputuksen syytä ei vieläkään saatu selville, mutta lääkärin ohjeena oli jatkaa treenejä entiseen malliin ja antaa koiran lutkuttaa jalkojaan ihan niin paljon kuin lystää, syytä huoleen ei kuulemma ole. Ehdotti olisiko kyseessä sijaistoiminto? Itse epäilen maitohappojen vaikutuksen tuntemuksia, mitä herkkänä poikana Nova ihmettelee.

Tuollaiset lääkärireissut ovat kivoja! Treenit siis voivat jatkua huoletta :) Sisällä olen naksutellut mun kiertämistä kun makaan maassa, pään laskemista mun kaulalle, kukan kiertämistä ja kukan pitämistä. Ja Nova on ihan innoissaan. Olen nyt saanut uuden ajatusmaailman tanssiohjelmille, en ota niistä paineita. Ne syntyy sitten kun syntyvät ja niistä tulee mitä tulee. Mihis tässä on kiire. En ole ilmottanut meitä mihinkään kisoihinkaan, HTM-ohjelman tein jo lähes valmiiksi yhteen musiikkiin, mutta kun kokeilin sitä käytännössä pari askelta mökillä, totesin että no eihän tämä toimikaan kuten piti :) Ja sitten päätin ottaa sen vanhan ohjelman takaisin. HTM-ohjelmissa kun ei ole mitään ongelmaa vaihtaa ohjelmaa noin vain, mä kun en osaa mitään hienouksia mitä siinä lajissa kuuluu tehdä, joten siksi tää onkin niin helppoa :)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

KV-koulutus Yläneellä

Viikonloppu vierähti tsekkiläisen koiratanssigurun Vanda Gregorovan koulutuksessa Kuralan kartanotilalla. Majoituttiin isossa mökissä, jossa Novan kanssa oli totuttuun tapaan erittäin helppoa olla isonkin koiralauman keskellä. Saatiin kivoiksi huonekavereiksi Hanna, Iita ja Peppi.

Tässä yksi Vandan ja hänen australianpaimenkoira Brandyn esitys:
Täällä hänen kotisivut:

Perjantaina esitin uutta ohjelmaa, jossa siis ei ollut valmiina oikeastaan muuta kuin musiikki. Lauantaina treenattiin omalla vuorollamme ääntelyongelmaan puuttumista (mitä nyt ei saatu oikein esille, sehän on kisatilanteiden juttu), spin-tempun vinouden ratkontaa sekä kaukoliikkeitä ilman kohdetta mihin koira lähetetään. Enemmän voisikin alkaa tosiaan tehdä liikkeitä, jossa koira tekee liikkeitä ilman apukohteita. Nova oli tapansa mukaan hirmuisen taitava ja paras treenikaveri mitä toivoa voi. Vanda kertoi heidän maansa tavasta valioitua, mikä kuulosti todella vaikealta. Lisäksi varsinaisia koiratanssikisoja heillä oli vain muutamia vuodessa, mutta lähes viikottain oli tasokokeita, jotka olivat vähän niin kuin tokokokeita, joissa tehtiin ennalta määrättyjä kaikille pakollisia temppuja. Vastausta siihen, miten Vanda saa omat koiransa tekemään niin uskomattomalla tavalla töitä, en saanut.

Opin kurssilta, että Suomessa osataan ihan valtavasti, ja sitä osaamista pitäisi paremmin käyttää hyväksi. Toivoisin myös, että koiratanssijat saisivat neuvoja tokopuolen viisailta esim. juuri vireasioihin. Itse olen saanut tokokavereiltani, etenkin Elinalta ihan parhaat avut tähän lajiin. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia opettaa temppuja koirilleni, ongelmat ovat siinä, ettei mulla ole mitään mielikuvitusta keksiä ohjelmia, teemoja tai rekvisiittoja. Onneksi mulla on Novan kasvattaja Sessa, joka aina niin avuliaasti jaksaa ideoida mitä rekvisiittaa ikinä keksin pyytääkin. Perfektionistinen luonteeni tulee esiin siinä, että ohjelma pitäisi heti olla täydellinen. Sellainen, jolla voisi mennä vaikka MM-kisoihin. Asia, mikä harmittaa itseäni enemmän kuin paljon ja minkä vuoksi uusien ohjelmien tekemisessä menee ikuisuus. Mutta pitää vaan ottaa huomioon se tosiasia, että Nova tekee rajoitetusti selkäongelmiensa vuoksi. Vaikka se osaa kovin paljon, on paljon liikkeitä, joita ei voida tehdä lainkaan. Toisaalta, tämä laji antaa mahdollisuudet tehdä liikkeitä hyvin monen tyyppisesti. Siksipä olen nyt alkanut opettaa fyysisesti helppoja, mutta aivotyötä vaativia liikkeitä. Leiriltä sain potkun tähän, masentuneena vaan sanoin, että teen noita vanhoja niin kauan, että Nova ihan varmasti ne joskus pystyisi myös tekemään kisoissa. Näinhän olen tähän saakka tehnytkin, nyt ei olla ikuisuuksiin opeteltu mitään uutta (tässä lajissa), koska olen halunnut varmistaa, että Nova todella osaa pyytämäni asiat. No, se todellakin osaa, mutta ne ei silti onnistu aina. Pakko vaan uskoa, että tässä lajissa se ei vaan mene niin, että hinkkaamalla saisi täydellistä. Kisa kisalta vanha ohjelma menee huonommin, enkä itsekään jaksa sitä enää. Mutta kun ei ole uuttakaan, en saa sitä tehdyksi vaikka olen kovin yrittänyt. Eikä se toisaalta väkisin tekemällä tulekaan, sitten pitää vaan odottaa sitä inspiraatiota.

Leirin jälkeen Johanna ystävällisesti auttoi ideoimaan ohjelmaa, ja sain kovan innostuksen lähteä viemään sitä eteenpäin. Pattitilanteessa ei pääse yksin mihinkään suuntaan, mutta kuinka muutama idea saa tilanteen laukeamaan, ja nyt kovalla innolla eteenpäin. Onneksi tanssiporukka on aina niin avuliasta.


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Häissä

Tänään pääsin juhlimaan kaverini Heidin ja Esan häitä Ruissalon kauniiseen Pikku-Pukin saareen. Juhlista teki  aivan erityisen se, että Nova ja Hannan sheltti Iita oli kutsuttu juhlimaan mukaan. 


 Iita helmet kaulassa ja kukka tukassa sekä Noppis rusetteineen valmiina toivottamaan hääparille korillisen rakkautta <3

Saareen menimme veneellä. Onneksi sää suosi juhlijoita ja paikka oli aivan ihana. Koirat pääsivät ensin saunarakennukseen "piiloon". Meidät oli niin hyvin otettu huomioon, ettei voinut kuin vain ihailla ja ihmetellä. Esitimme hääparille tehdyn ohjelman, missä Hanna ja Iita olivat tyttöjä, ja me Novan kanssa poikia. Ohjelma alkoi Bon Jovilla ja Leevi and the Leavingsilla tietokoneiden äärellä, netissähän pari toisensa tapasi. Sitten siirryttiin treffeille Titanic-elokuvan teemoin. Oli kyllä ikimuistoinen ilta. Kiitos kuuluu taas Novalle, jonka ansiosta pääsin tämänkin kokemaan. Koirat käyttäytyivät häiden vaatimalla tavalla, oikein fiksusti, mitä Iita nyt näytti Justiina-vaimon tavoin, että hän syö kyllä Novan namit!

Kevään aikana on tullut muitakin ohjelmia tehtyä kuin vain hattuohjelmaa ja viitta-HTM:ää. Novan kanssa käytiin Kustavissa Tuulentuvalla eläkeläisten oikein suuressa juhlassa tanssimassa kukkaisohjelma, Saarenmaan valssi. Ja Nelli teki myös uuden ohjelman silloin Miinanpäivillä, tai no eihän sillä mitään vanhaa oikein olekaan.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Uusi Ruotsin valio!


Viikonloppuna käytiin kisaamassa Ruotsissa. Sieltä kotiin tuli uusi Ruotsin koiratanssivalio!



Matkakaverini Merja ja Nadja ovat kirjoittaneet kivat koosteet blogeihinsa reissusta kuvien kera, joten enpä kirjoita uudestaan samoja juttuja :)
http://vauhtinallen.blogspot.fi/2014/06/koiratanssimatka-ruotsiin.html
http://nadjankoirat.blogspot.fi/2014/06/halsningar-fran-sverige.html

Luokkakoot olivat suuret verrattuna Suomeen, tosin tuolla ei ollut kisaajien määrääkään rajoitettu. Oli monin osin vähän erilaiset kisat, mitä Suomessa. Suomen alokasluokassa on taso kyllä jo aika eri, mitä tuolla nähtiin. Suomalaisia tultiinkin kehumaan mm. selvistä aloituksista ja lopetuksista ja siitä, että ohjelmassa oli juonta ja ideaa. Suomalaisille aika perusjuttuja...? Rekvisiittaa ei alokasluokassa juuri nähty, ohjaajan esiintymisvaatetuksia ei aina edes voittajaluokassa. Valmiiksi miksattu musiikki oli siellä varmaan aika luksusta, kun oikein jouduimme miettimään, että miten tää nyt laitetaan ruotsiksi, että kyseessä on ihan koko kappale, eikä sitä tarvi musiikinsoittajan pätkiä :D Nova edusti kisoissa Auran Nuuskuja, meidän tokoseuraa, hahaa. Ihan huvitti :D

Fs voittajaluokassa, eli kolmosluokassa, oli ilmeisesti aluksi 16 osanottajaa, mutta en tiedä mihin niistä osa sitten hävisi. Poissaoloista kun ei tarvinnut mihinkään ilmoittaa...

Ennen meidän vuoroa tuli totaalinen kaatosade. Eihän siinä ehditty sateensuojaan. Sateen loputtua kisoja jatkettiin ja esityksellään Nova tuli luokassaan toiseksi! En olisi kyllä uskonut, että siinä porukassa käy niin, kun oli mukana koirakoita myös Ruotsin maajoukkueesta! Luokan voitti manchesterinterrieri disco-ohjelmallaan.

Renata Johansson: Utförande: 8,7, Programmets planering och kvalitet: 9,2, Tolkning av musik: 9,1
Very good planned routine. Well planned music that fits the program & the dog. Some barking but the dog does work well anyway!! Good performance from you aswell!
Anna-Karin Åkerblom: Utförande: 9, Programmets planering och kvalitet: 9,2, Tolkning av musik: 9,8
Very nice program! Perfectly adjusted to the music. The team was very showful and very good work together.
Yht. 27,50p/30p --> Certifikat 

Nova sai kutsun myös koiratanssimaajoukkueeseen vuodelle 2014! Tiedossa MM-kisat Suomessa elokuussa ja PM-kisat Norjassa marraskuussa. Valinta tehtiin vuoden kisatulosten perusteella. Novalla on ollut kyllä aikamoisen huikea voitokas freestylevuosi ja SM-kisojen toinen sija, syksyllä valoitui ja kisa toisensa jälkeen kerännyt sertejä hyllykköä koristamaan. 

Nyt vain edelleen lomaillaan ja seuraava kausi, tai ehkä koko loppuvuosi kisataan varmasti vähemmän ainakin freestylessä. Ratkotaan haukkuongelmaa ja katsotaan mikä on koiran vointi selviääkö siitä mitään. Uusia liikkeitä on nyt turha opetella, on palattava aivan alkuaskelille, kun en oikein tykkää asenteesta millä Nova tekee töitä, vaikka innokkuutta onkin huimasti tullut lisää. Sitä stressaa jokin, palkattomuus? Ohjelman huono rakenne? 

Uusi ohjelma on tekeillä. Ennen SM-kisoja en pystynyt ajattelemaan uutta, vaikka kauheasti yritinkin. Heti kisojen jälkeen oli kova innostus uuteen. Tulevilla Ruotsin kisoilla kun ei ollut enää mitään väliä, kaikki panostus oli ollut SMeissä. Peppi Pitkätossu -ohjelmaa olen tehnyt viime PM-kisoista (marraskuusta -13) saakka, mutta koska en koskaan ollut musiikkiin tyytyväinen (kunnollista Peppiä ei tosiaan löydy mistään!!!), vaihdoin sen nyt sitten. Uusi HTM-ohjelmakin on työn alla, mutta koska koira ei nyt tee, niin tarvii vaan yksin miettiä sitä.

lauantai 17. toukokuuta 2014

SM hopeaa 2014 :)

Tänään kisattiin Salossa koiratanssin suomenmestaruuksista. Nova teki osaamansa hattuohjelman, mihin oli tehty pieniä muutoksia. Oli poistettu kohtia missä on vinkunut, helpotettu vaikeita ja vaikeutettu joitain helppoja. Ohjelmaa oli treenattu tosi paljon, etenkin mä olin treenannut yksinäni ihan hirveästi. Niin paljon, ettei enempää tämän ohjelman eteen kyllä enää pystytä tekemään.

Treeneissä ollaan nyt panostettu erityisesti motivaatioon ja intoon. Harjoitukset ovatkin menneet tosi hyvin, Nova on ihan superinnokas. Ongelmana on vaan ollut jalkojen kyniminen edelleen, en vieläkään ole kartalla mistä se johtuu, allergiasta vai mahdollisesta jostakin epämiellyttävästä tunteesta jaloissa? Tutkittu on, muttei mitään selittävää löydetty.

Ennen kisoja olen yrittänyt hieroa Novaa tositosi paljon ja aloin antamaan sille myös magnesiumia. Viikon aikana se sai treenata muutaman kerran, mutta muuten yritin pitää sen melko vähällä. Ties mikä oli syynä, mutta itse kisoissa Novalla menikin sitten lujaa, siis superlujaa!!

Olin siis valmistautunut kisoihin kaikinpuolin erittäin hyvin, mutta kisa-aamuna ei tuntunut yhtään siltä, että olisin menossa kisoihin :) Paikanpäälläkään ei jännittänyt lainkaan, kehään mentiin rennoin mielin. Oli vain tosi kivaa päästä näyttämään että nyt osataan oikeasti.

Alku sujuikin hyvin, kunnes ajauduttiin kehän etureunaan aivan kaiuttimen eteen, josta Nova aloitti ensimmäiset haukut kun musiikki soi sen korviin. Olisi kai pitänyt tajuta katsoa, missä kaiuttimet ovat, eikä ajautua vahingossakaan niiden lähelle....Siitä alkoikin sitten haukkukonsertti, mitä en saanut loppumaan. Ja Nova kun haukkuu, se ei pysty tekemään kunnolla samaan aikaan. Muutama varma liike ei onnistunut, niitäkään emme voi kyllä enää yhtään varmemmaksi treenata, se ihan varmasti ne osaa jos vaan pystyisi ne kisaolosuhteissakin tekemään.

Ohjelman jälkeen palkkasin Novan todella hyvin ja kävin heittelemässä sille vielä ulkona palloa. Nova luuli tapansa mukaan tehneensä megahienon suorituksen :D. Niinhän se tekikin, se teki ihan varmasti parhaansa. Itse olin pettynyt, koska olin nähnyt niin kauhean paljon vaivaa onnistumisen eteen ja sitten menikin mönkään. Ehkä mä en vaan pysty sopeutumaan siihen, että tässä lajissa ei voi koskaan tietää mitä kehässä tapahtuu kun on niin monta muuttuvaa osaa. Ohjelmaa ei vaan voi hioa täydelliseksi, kuten esim jotain tokoliikettä. Hetken kuluttua osasin kuitenkin jo iloita siitä, mikä meni hyvin ja etenkin siitä, että Nova oli niin innoissaan. Onneksi on ihania kannustavia kavereita, jotka painivat näiden samojen juttujen kanssa ja tietävät miltä tuntuu!

Nova kuitenkin tuli tällä suorituksellaan hienosti toiseksi kovassa joukossa! Freestylen voitti Nadja ja bc Flow, HTM:n Katja ja bc Nevada -paljon paljon onnea molemmille taitaville! 

Tässä fs voittajan esitys: https://www.youtube.com/watch?v=jWVvokjKVgU   


Parin viikon päästä lähdetään Ruotsiin kisaamaan, sitä ennen Nova saa aloittaa etukäteiskesäloman, ja Ruotsin kisojen jälkeen lomailu jatkukoot :) MM-kisat ovat elokuussa, niissä on uusi näytön paikka jos päästään maajoukkueeseen. Alan tehdä uutta ohjelmaa, mutta yritän saada sitä vähän eri pohjalta rakennettua mitä nyt. Nykyinen ohjelma kun on ihan mahdottoman vaikea, sekä mulle että koiralle. Siinä on niin valtavasti pieniä yksityiskohtia kummallakin, että yritän ehkä jättää sellaisia sitten vähemmälle ja tehdä jotain suurpiirteisempää, jotta saataisiin sujuvampi kokonaisuus. Jotenkin tuntuu, että Suomessa ei osata arvostaa, miten vaikeaa on pystyä tekemään itse yhtä aikaa koiran kanssa, ja ehkä vielä niin että katsoo yleisöön eikä koiraan. Toivottavasti olen väärässä. Välillä koko lajin arvostelu tuntuu niin turhauttavalta oikeastaan juuri siksi, että "kauneus on katsojan silmässä".

Nelli on aloittanut huvikseen rally-tokokurssin, tai oikeastaan se oli Novan kurssi, mutta koska Nova on lepäillyt, niin Nelli on päässyt tekemään. Onpa kyllä hauska laji, ohjaajalle aivojumppaa! Heti aloitin mestariluokan kylttien opettelusta :) Novalle liikkeet ei ole mikään ongelma, ohjaaja se ongelma on kun pitäisi muistaa kaikki säännöt! Nelli ei meinaa pysyä nahoissaan kun on päässyt treenaamaan. Mitä enemmän sille tulee ikää, sen virkeämmäksi se tulee ;) Ensi viikonloppuna Nelli pääsee Miinanpäiville tanssimaan, Nova saa viettää sitä lomaansa!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

HTM avo 22.3 Tampere

Autoon pakkautumisen ennätykset sen kuin lisääntyvät. Eilen siis 5 ihmistä ja 7 koiraa samassa autossa. Aika hyvin... ja lisäksi toki lammas, disco-pallot sun muu rekvisiitta koko porukalta :)

Noppis oli aika alkupäässä, kun HTM-luokat aloittivat. Se on yleensä tottunut odottamaan koko kisan viimeiseksi, kuten fs-voittajaluokka on tapana olla. Olipa kivaa kun oma vuoro oli heti.

Nova teki tosi hyvin, oli ilo huomata, että kuukauden takaisesta se oli edistynyt. Silti tekeminen on edelleen tosi epävarmaa, paljon saa kalastella koiraa sieltä täältä mukaan. Nyt Nova tuntui olevan vähän innottomampi tekemään mitä viimekisoissa, tosin nyt se teki rennosti eikä pitänyt yhtään ääntä mikä oli suuri plussa ja ilonaihe mulle! Viimeksi se oli skarppi, mutta piippaili vähän. Valitse siitä sitten parempi :) Olen saanut tosi arvokkaat neuvot tokokaveri Elinalta, jonka kanssa olen pohtinut Novan ääntelyongelmaa. Nyt olen muuttanut virittelytapaa erilaiseksi, samoin palkkojen jättötapaa. Tuntuu auttavan!

Tälläkään kertaa etupositiossa yksi liikkuminen ei onnistunut, vaikka se on ihan Novan ykkösjuttu ja se tekee sen aina kotona tosi superisti. Ehkä sitten ensi kerralla. Nyt muistin odottaa, että Nova ehti siinä mukaan, mutta huomasin, ettei sillä ollut aikomustakaan siirtää takaosaansa suoraan muutamankaan lisäkäskyn jälkeen, joten jatkoin ohjelmaa ja annoin olla.

En yhtään osannut odottaa, minkälainen tulos tällä ohjelmalla tulisi, olisiko edes kuman arvoinen vai ei. Suureksi ilokseni katsoin tuloksista, että saimme pisteitä huimat 180 + kuma. Nova voitti myös luokkansa. Koska tämä oli avoimen toinen kunniamaininta, Noppis tulee kisaamaan seuraavan kilpailunsa voittajaluokassa, mikä onkin jo Salossa huhtikuussa! Voi apua.

Tuomarikommentteja:
"Pitkä teknisesti vaikea ohjelma, jossa koiran asenne hieman laimeni jälkipuoliskolla ohjelmaa erinomaisen alun jälkeen."

"Kaipaisi enemmän laajempaa seuraamista."

"Hyviä tarkkoja positioita. Kaipaisin ehkä lisää liikkuvuutta ohjelmaan, ettei jää vaikutelma vain paikallaan pyörimisestä. Vakuuttavaa osaamista."


Treeneissä kotona Nova osaa tehdä tosi vaikeita juttuja ja ilman käsiapuja. Tietenkään näitä en mene kisoissa vielä siltä vaatimaan moneen aikaan. Olemme harjoitelleet paljon, mutta silti tuntuu, että tämä on kyllä laji, jossa koetellaan ohjaajan sitkeyttä ihan toden teolla. Välillä tuntuu, että Nova on ihan pihalla jostain tutustakin jutusta, ihan kuin ei olisi koskaan kuullutkaan siitä :) Saloon en ehdi nyt tietenkään uutta ohjelmaa tehdä, mutta yritän siihen "kunnon voittajaluokan ohjelmaan" saada enemmän liikkuvuutta ja toki positioitakin lisää. Liikkuvuus tulee meillä kuitenkin mun opetustavan mukaan oikeastaan vasta sitten kun Nova osaa position kunnolla, joten siksi tämä toistaiseksi on vielä tuollaista pikkuaskeleiden ottoa. Tanssikaverini Hanna on useaan kertaan yrittänyt mua muistuttaa tuosta liikkuvuudesta. Jatkossa lupaan yrittää! Ja tässä tulee vähän sama kuin freestylessä jossa ei toivota kauheaa temppukavalkadia; Mulla tulee hätä, etten ehdi näyttää kaikkia suuntia, jos teen vaan pidempää pätkää suoraa. Se on kanssa yksi (huono) selitys. Ehkä ajan kanssa tulen saamaan parempaa näkemystä siihen, miten kannattaa rakentaa hyvä htm-ohjelma.

Olin ilmoittanut Novan Salon tuplakisoihin myös freestyleen. Saloonhan on tulossa kaksi tuomaria Ruotsista, joten on tosi mielenkiintoista nähdä heidän arvostelunsa. Fs-ohjelman ajattelin kyllä tehdä huomattavasti helpotettuna, jotta Novalle jäisi hyvä mieli tulevia SM-kisoja ajatellen.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

HTM avo 22.2.14 Viialassa

Eilen tehtiin ennätys autoonahtautumisessa, turkulaisethan tämän homman osaa, mutta että 5 ihmistä, 6 keskikokoista/isoa koiraa sekä lammas yhteen autoon on jo aika saavutus :) Eikä tehnyt tiukkaakaan!

Nova siis kilpaili HTM avoimessa luokassa nyt ensimmäistä kertaa. Samassa luokassa oli 5 osanottajaa.
Nova on ehtinyt tähän astisellaan "htm-urallaan" treenata positioita palkatta luvattoman vähän (paitsi nyt toki tokoseuraamista on tehty vaikka miten paljon), joten ohjelma meni tosi hyvin ja yritin palkata sitä ohjelman jälkeen huolella. Olin Novaan tosi tyytyväinen.

http://www.youtube.com/watch?v=2MldapBOVCI&list=UUwdgLPrgnlTaWiSY6iMabzg&feature=c4-overview

Pisteiden tultua olin ensin vähän pettynyt, koska ne olivat niin alhaiset (162,33). Saatiin ohjelmasta KUMA, mistä olisi pitänyt olla ihan valtavan iloinen, mutta mä en oikein osannut ajatella mitään. Hetken ajattelun jälkeen (ja sen kun näin, miten vähän niitä kumia taas koirakot saivatkaan), osasin olla tosi tyytyväinen ja tänään olen ollut supertyytyväinen. Siis pisteisiin. Koira teki niin hyvin mitä tässä vaiheessa pystyi, pikku juttuja tuli siellä täällä ja muutama olisi ollut vältettävissä ihan mun oman liikkumisen muuttamisella. Olisi mm. pitänyt odottaa oikeaa positiota rauhassa ja antaa koiralle aikaa ajatella ennen omaa liikkumista. Osa seuraamisesta oli niin tarkkaa etten tosiaan osannut odottaa Novalta sellaista kisatilanteessa <3

Se miksi olin pettynyt, johtui lähinnä siitä, että olimme treenanneet niin paljon, ja se mitä Nova _kotona_ osaa, on todella täsmällistä työtä, eikä se juuri tarvitse käsiapuja. Ne positiot mitkä se osaa, se osaa ne tosi moneen suuntaan ja eri temmoissa. Ja tiiviisti, vaikkei tiiviyttä toki säännöissä ole määriteltykään. Se osaa myös hakeutua niihin monesti kaukaa pelkällä käskysanalla, tehdä tempun ja tulla oikeaan positioon. Mutta tokihan on aivan eri asia tehdä jokin asia kotona namien kanssa, kuin vaikka vieraassa hallissa, saati sitten kisatilanteessa. Näinhän se on, aina ja jokaisella. Ja koska pisteet tulivat siitä, mitä tuomarit näkivät juuri sillä hetkellä, niin nehän näkivät paljon käsiapuja ja huonoja positioitakin, siis sen mitä me osataan tällä hetkellä kisatilanteessa tehdä. Tällöin mun pettymys oli aivan turha, pisteet olivat ihan niinkuin pitivätkin :) Ja kuma on aina kuma :D Eniten mun mieltä lämmittää se, että tiedän tehneeni pohjatyön kunnolla, Nova ei seuraa positioissa pelkkää nakkikättä tai tule vaan perässä. Sillä on todella jokin ajatus mitä siltä haluan. Tästä on hyvä jatkaa, vaikkei meillä HTM:ssä tule olemaankaan koskaan mitään sen kummempia tavoitteita. Ainoastaan se, että se mitä tehdään, tehdään hyvin ja kunnolla.

Tuomareiden kommentteja:
"Tarkkoja positioita. Koira vaikutti hieman hermostuneelta (?), joka häiritsi kokonaiskuvaa. Taitavaa tekemistä joka tapauksessa molemmilta." "Positioita avoon runsaasti, mutta koira ei ihan pysynyt kaikissa mukana/suorassa. Mahtipontinen ohjelma, johon ohjaaja liikkui hyvin, mutta joka ei ehkä kuit. koiraa korostanut parhaalla mahd. tavalla."

Nova tuli luokassaan toiseksi, Hanna ja Iita voittivat hienolla onnistuneella ohjelmallaan avoimen luokan -onnea! Pisteitä heille muistaakseni vähän päälle 170. Voittajaluokka kutsuu Iitaa, loistavaa!!! http://www.youtube.com/watch?v=-J3z0mUFbLM&feature=youtu.be  Nova tarvitsee vielä toisen avoimenluokan kuman, jota lähdetään tavoittelemaan kuukauden päästä taas Tampereelta :) Tää on kiva ohjelma tehdä, joitain askelnopeuksia voisi vähän kyllä vielä muutella ettei olisi niin tasapaksua joissain kohdin. Kauheesti en voi itelleni mitään suunnitella, koska Nova tarvii mun tukea vielä niin paljon. Kehänkäyttö oli nyt ihan onnistunut, ei menty päin seiniä :)

perjantai 7. helmikuuta 2014

tammikuun juttuja

Tammikuussa saatiin huipputilaisuus esiintyä Turun Winter Dog Showssa sekä lauantaina että sunnuntaina isossa kehässä. Treenatessa Novalla meni hyvin, mutta itse esitykset huonosti. Lauantai surkeasti, sunnuntai vielä surkeammin. Vaikka mulla oli sille palkat kehässä, niin Nova piipitti ja välillä tuli muutama haukahdus. Se kieltäytyi jopa tekemästä ihan helppoja asioita. Se oli maailman surkein viikonloppu vaikka toki Novalle kerroin, että se on kultaisin vaikkei voitaisi ikinä koko lajia edes tehdä.

Seuraavana viikonloppuna oli kisat Janakkalassa, joihin olin Novan ilmoittanut freestyleen. Päätin, että nyt tarvitaan joku hätäratkaisu, kun se jostain syystä ahdistuu noin esiintymis- ja kisatilanteesta. Tein sille hauskan pentuohjelman, mikä tuottikin juuri sen hyödyn mitä hain. Nova teki tosi iloisesti ja mielellään kaiken mitä pyysin eikä piipannut yhtään! Millään muulla ei kisoissa ollut väliä, ei pisteillä tai yhtään millään muullakaan. Esityksellä tuli 171 pistettä, serti ja luokkavoitto :)

http://www.youtube.com/watch?v=IbjaV51A_f8&list=UUwdgLPrgnlTaWiSY6iMabzg&feature=c4-overview

Kisoja seuraavana päivänä meille oli varattuna aika Piiralle, joka totesi Novan olevan taas todella jumissa etenkin lavoista ja vasemmasta reidestä, lukkojakin löytyi lantiosta. Ei siis mikään ihme, ettei koira halunnut tehdä vaikeaa hattuohjelmaa näyttelyssä. Varasin heti seuraavaksi torstaiksi ajan Raision Vettorista Mikael Granholmille. Novallahan on ollut muutaman vuoden jalkojen kirputusta, jota olen epäillyt kivusta johtuvaksi. Nyt vuoden sisällä se on erityisesti alkanut piippaamaan ja haukkumaan tehdessä, ja jättää myös tekemättä pyytämiäni asioita jotka se varmasti osaa. Novan selkä kuvattiin, mutta siellä oli kaikki priimaa, kuten vuoden ikäisenä otetuissa kuvissakin. Kliinisessä tutkimuksessa kaikki oli normaalia. Verinäytteistä sain vastaukset tänään kun soittelin niiden perään. Kilpirauhasen vajaatoimintaa Novalla ensisijaisesti epäiltiin oireiden aiheuttajaksi, mutta otetut labra-arvot näyttivät, ettei kyseistä diagnoosia voida nyt vielä tehdä. Arvot olivat alarajalla ja ne kontrolloidaan puolen vuoden päästä. Mitään lääkitystä ei siis nyt aloiteta, mutta sairaus voi siis olla puhkeamassa. Jotkin tietyt tulehdusarvot (?) olivat korkeat, mitkä kertoivat siitä, että Novalla voisi olla loisia (on madotettu juuri marraskuussa viimeksi) tai sitten allergia voi nostaa kyseistä arvoa myös. Annan nyt matolääkityksen, mutta uskon tähän allergiaan kyllä. Nyt viimeiset pari viikkoa Nova on ollut vähemmällä treenillä ja saanut vain tiettyjä ruokia niin kirputtaminenkin on vähentynyt huomattavasti. Eläinlääkäri suositteli ihotautilääkärille menoa. Nyt olen myös tiukkana tuon rappujen kulkemisen kanssa, sen on vaan kuljettava ne etuperin! Varmasti on senkin vuoksi jumissa kun pomppii niitä monta kertaa päivässä miten sattuu takaperin. Mistäköhän se oli mennyt taas niin jumiin, treeneissäkin ollaan marraskuun jälkeen vähän niinkuin "lomailtu", tehty vaan kaikkea kevyttä ja pientä. BOT:ia se saa pitää aina iltaisin, se on niin surkean mallinen, että valuu liian alas että Novan jalat on ihan piukassa ristissä aina, eikä sen pitäminen öisin ole varmasti hyväksi sen vuoksi.

Koska Noppis saa nyt kuitenkin treenata, me tehdään sitten HTMää :) Voi veljet mikä laji. Nova vinkuu siinäkin jos nostan vireen korkeaksi, mutta silloin ihan selvästi siitä, että se odottaa palkkaa niin kovasti. Olen nyt yrittänyt pitää meillä vain neljä positiota, että olisi sen kannalta selkeä. Mutta Nova meinaa kyllä sekoittaa positioita silti keskenään. Sen takaosa heiluu koko ajan ees taas, toki olen sen sellaiseksi ihan itse opettanut, kun haluan, että se tarjoaa oikeaa positiota itse ilman auttamista... Mutta tää on kyllä niin vaikeeta, niin vaikeeta. Olen edennyt tosi hitaasti, uskon vakaasti siihen, että hosumalla ei vaan tule mitään. Toki pitää uskaltautua etenemäänkin, ettei jää jankkaamaan samoja juttuja, mutta olen nyt huomannut, että tämä tuottaa sellaista tulosta mitä haluan -todella todella hitaasti, mutta varmasti. 

Olen ilmoittautunut HTM avo-luokkaan helmikuun ja maaliskuun kisoihin Lempäälään. Ohjelman positiot eivät ehkä ole silloin läheskään kisakuntoiset, mutta mihis meillä tässä olisi kiirekään.

Niin ja Nelli, meillä ei eläinlääkäreitä ole tarvittu juuri ollenkaan, mutta nyt piti siitäkin soittaa, kun epäilin kohtutulehdusta! Onneksi oli vain valeraskauden aiheuttamia oireita, eikä tarvittu lääkärikäyntiä lainkaan.