Yhden viikonlopun Noppis vietti Puolasta tulleiden frisbeekouluttajien, Ewa Lukasik (freestyle) ja Mariusz Kielczyk (long distance), opissa. Lähinnä mentiin katsomaan, että mitä tämä touhu sitten oiken todellisuudessa on. Viikonloppu oli tukalan kuuma mutta kiva (lauantaina ei oltu kurssilla, vaan tanssia treenaamassa) ja opimmekin kaikenlaista. Valtavasti teimme heittoja ilman koiraa, satoja satoja. Uudestaan ja uudestaan, heittäminen on niin vaikeaa mutta kummasti sitä vaan koordnaatio paranee toistojen myötä. Oli monenmoisia eri heittotekniikoita joita treenasimme -aina toki ilman koiraa. Mitä koira pääsi tekemään niin tosi vähän. Nova oli luonnonlahjakkuus, se osasi vaihtaa lennosta frisbeen toiseen ja otti aina sujuvan kopin jos heitin hyvin ja toi sen mulle takaisin. Ennen kurssia ajattelin, että fs olisi se meidän juttu, mutta kyllä ihan tavalliset "heitän tähän pienenmatkan päähän, ota kiinni" -osoittautuivat meille osuvammiksi. Sehän ei toki ole mikään kunnon juttu tuo, mutta ei se meitä haittaa :) Sanoin heti, että me ei haluta mitään vaarallista. Vaikka sanotaan, ettei tämä laji ole yhtään se vaarallisempi mitä mikään muukaan, niin ei se kyllä niin vaan ole. On niin suuri riski heittää huonosti ja on niin suuri riski, että koira tulee hypystä alas huonosti. Etenkin siis tuossa freestylessä. Pitkänmatkan heitot ovat erilaisia, ja niitä me voidaan tehdä. Niitä me opittiin myös tekemään ja nyt mökillä ollaan heitelty ihan perus normiheittoja ja Nova on tosi hyvä. Tämä laji saa jäädä tälle tasolle ja olla tällaista hauskaa "tehdään helpon kaavan mukaan" -höntsäilyä :)
kuvat: kepeataival.fi
Jeejee sain kiinni
Mauriusz
Ewa
Ja sitten siellä oli tällaisia NeverNeverLand-pentuja, joista yksi mustaturpa olisi ollut aivan mun näköinen koira ja olisi lähtenyt meille jollei olisi ollut varattu. Joskus joku vaan on "se oma" ja sen vanhemmatkin olivat siinä... Mulle harvoin käy näin että joku oikein kolahtaa kuten tämä pentu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti