sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Messari 2014

Tässä tämän päivän itsenäisyystanssit:

Helsingin suuren koiranäyttelyn yhteydessä pidettävien tanssikisojen tunnelma on aina erityisen hieno. Niin nytkin. Se on meille hyvänonnen paikka, onneksi päästiin mukaan. Ja onneksi Hanna lähti matkaseuraksi! Kisat toivat Novalle varmaan parhaat pisteet ikinä, 190, 182 ja 186 eli yhteensä 186p, serti ja voittajaluokan toinen sija! Tavoite täyttyi, totaalikoomalta tai koomalta ylipäätään vältyttiin. Olin todella tyytyväinen sen tekemiseen. Sen sijaan vinkumista oli paljon, mutta siitä huolimatta mulla säilyi koko ajan yhteys koiraan, mikä oli ilahduttavaa. Useinhan meillä tosiaan käy niin, että kun ääntely alkaa, ei Nova enää pysty kuuntelemaan mua. Nyt tehtiin helpompi ohjelma. Tarvisi taas jatkossa muistaa, että vaikka lisäisi ohjelmaan vaikka kuinka paljon vaikeutta, niin sillä ei pisteiden kannalta ole aina merkitystä. Välillä kun suree, että joku vaikea temppu ei mahdu ohjelmaan, niin eipä se taida haitata. Tietysti sitten voi olla niinpäin vaikutusta, että koira tekee helpomman ohjelman sujuvammin tmv. Tuntuu vaan niin väärältä, että on paljon pieniä asioita, joita voi olla hinkannut kuukausi tolkulla, joitain täsmällisiä asentoja, onko katse siellä tai täällä, suoritusnopeus tietylle liikkeelle se tai tämä, nopeita liikkeestä toiseen vaihtoja sen sijasta että koira toistaisi monta kertaa samaan liikettä. Eikä tietenkään kukaan niitä arvosta (muuta kuin itse), koska kukaan ei tiedä, että siellä on joukossa sellaisia ja ilman niitä pärjäisi varmasti aivan yhtä hyvin. Tai oikeastaan, ehkä niitä voitaisikin arvostaa jos me onnistuttaisiin joskus toteuttamaan ne kisoissa kunnolla, mutta meillä on Novan kanssa vähän eri käsitys siitä nyhrätäkö vai ei, hän on suurpiirteinen mies, eikä aina viitsi niin pilkulleen missään kisoissa ainakaan :) No, nää treeni /ohjelman rakenneasiat ovat näitä omia valintoja, mutta koska mulla on tietty visio, jota haluan oman koiratanssin olevan, niin sen mukaan asiat teen ja sitten kärsin valinnoistani :)

Jos joku keksisi tai tietäisi jonkun, joka osaisi auttaa, miten vireongelmaa voisi vielä lähteä purkamaan, niin kertokaa! Toistaiseksi ei ainakaan ole vielä kukaan keksinyt keinoa auttaa. Vinkuminen kun on niin vaikea kertoa koiralle, että juuri se on se asia mitä en halua. Haukkuminen olisi niin selkeä. Ja vinkumisongelma erityisesti tässä lajissa, on melkoinen haaste. En kyllä tiedä toista lajia, mikä olisi vireensäätelyn kannalta näin mahdottoman hankala kuin tämä. Tietysti ensisijaisesti pitäisi yrittää puuttua syyhyn, miksi Novalla on tarve vinkua, siitä en edelleenkään ole varma ja siihen taitaa olla monta syytä. Nyt olen tehnyt paljon palkatta/vähemmillä välipalkoilla, ihan niin, että palkat ovat kokonaan komerossa pois näkyvistä. Luulen, että vähempi palkka on pahentanut tilannetta turhautuman osalta, mikä toisaalta on odotetunlaista vastettakin näin aluksi ja tuntuu itsestä vaikealta sietää. Toisaalta jos tuo palkkojen vähennys tilannetta pahentaa, niin voisi olettaa sen myös olevan yksi syy piippaamiseen. Toivottavasti helpottaisi treenien myötä. Sirke Viitasen koiratanssimaajoukkueelle kohdistetussa virekoulutuksessa käytiin syksyllä, jolloin Nova tietysti näytti, ettei meillä ole mitään ongelmaa koskaan ollutkaan ja työskenteli kympin mallioppilaan tavoin hiiren hiljaa ja täydellisesti. Kokeilin tuon jälkeen mm. joka pieneenkin ääneen puuttumista. Vaikka sanoin sille tosi nätisti, sekin tuntui vain pahentavan asiaa, ja Nova tuli tosi epävarmaksi kaiken tekemisen suhteen. Ei ymmärtänyt ollenkaan että sanon ääntelystä, vaan yhdisti sen tehtävään liikkeeseen.

No, nyt voidaan jäädä freestylen kisaohjelman suhteen kuitenkin hyvillä mielin lomailemaan, kun selvittiin kisatilanteen painajaisesta kunnialla :) On se SuperNova. Ensivuonna varmaan sitten freestyleä vähemmän ja tilalle aiempaa enemmän vaikka tokoa. Tai agia, tai ihan jotain muuta. 

torstai 4. joulukuuta 2014

PM-kisoista hopeaa!

Norjassa Suomen Kennelliiton ständillä otettu kuva.

Vähän laahaa reissupäivitys, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Oli aika menestyksekäs reissu, Nova tuli kotiin Pohjoismaiden freestylen yksilöhopeamitalistina sekä joukkuekultamitalistina!

Lähtö oli torstaina iltalaivalla, ja kyllähän mun kelpasi, kun joukkueen bussi tuli hakemaan tästä kotiovelta asti, ja sitten suunnattiin laivalle koko porukan voimin. Suomesta lähti siis sekä HTM- että freestylejoukkueet yhtä matkaa, ja huonekavereinamme oli Hanna ja sheltti Iita. 

Lauantaiaamuna kaverit pääsivät totaalisesti yllättämään muistaen mun synttäripäivän. Ja nehän näköjään tietäävät mistä tykkään: sain suklaata sen verran, ettei ihan heti lopu. Voin muuten sanoa, että nyt se alkaa tulla jo korvistakin ulos, et kiitti vaan ;) Ja sain myös niin kauniin ajatuksella tehdyn kortin, missä oli pinkki perhonen ja oranssi kukka koiralla. Alla olevassa kuvassa on muuten maskottimme suomenpystykorva Voitto. Voitto tulee aina kotiin, kävi miten kävi.

Kuva: Hanna Maines

Ajeltiin läpi Ruotsin ja Norjan, Norjassa olikin sellaiset mutkatiet, ettei tarvinnut miettiä missä massa ollaan. Iltapäivällä oltiin hotellilla, jossa meidän huoneessamme oli 3 sänkyä, eli koirille yksi oma :). Tunnin päästä hotellille saavuttua treenitavarat kassiin ja menoksi kun meillä piti alkaa treenit, mutta toisin kävi. Kisapaikka, joka oli suuren näyttelyn yhteydessä, ei ollut lainkaan valmis meille, vaan siellä oli näyttelykehät vielä päällä. Suomen treenit siirtyivät loppujen lopuksi seuraavaan lauantai- eli kisa-aamuun, mikä toisaalta oli hyvä asia, mutta koska se ei ollut aluksi ihan varma, kävin perjantaina pikapikaa testaamassa pohjaa Novan kanssa ja näinollen väsyttämässä sitä ihan turhaa. Hotellille palattiin takaisin Mäkkärin kautta, ja Nova oli jo nyt kuin kaikkensa antanut. Tavaroiden roudaus kisapaikalle (kera muutaman turhan eksymiskierroksen) messuhallissa ihmispaljouden keskellä ei tainnut olla sille ihan helpponakki kuitenkaan, vaikka maailman kilteimmin se kulki vain perässä ja kehuin sitä paljon siitä.

Kuva: Hanna Maines

Lauantaina koitti ensimmäinen kisapäivä, tällöin ratkottiin myös joukkuetulokset. Nova lähti Suomen toisena (joukkueessa kaikenkaikkiaan 4 koirakkoa). Ennen omaa suoritusta oli ihan kamalaa odottamista vaan. Koiraakaan ei voinut ottaa häkistä turhaan pois. Ei oikein tiennyt, kannattaako koiraa viedä enää ulos vai ei, koska kaikki ylimääräinen ramppaaminen ihmismassan ja hallien läpi pissatuspaikalle oli vaan turhaa väsyttämistä. Ei vaan ollut mitään, mitä olisi voinut tehdä muuta kuin ihmetellä. Kun meidän vuoro tuli, musiikki ei meinannut alkaa, ja odotimme aloitusasennossa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Esitys ei mennyt mitenkään täydellisesti ja suunnitellusti, mutta Novalla oli valtavan hyvä vire ja meillä oli ihan älyttömän kivaa. Koskaan ei ole ollut varmaan noin kivaa sen kanssa missään kisoissa ja kisojen jälkeen muisti taas, miksi tätä lajia oikeasti tekee. Pisteiden tultua en olisi ikinä uskonut, että ne olivat niinkin huikeat kuin johtosijalle. Olin aivan puulla päähän lyöty. Lauantai oli aivan käsittämättömän hieno päivä. Illalla oli palkintojenjako ja Suomelle fs-joukkueena kultaa! Maammelaulua laulettiinkin sitten kyllä erittäin kovaa ja korkeelta. Yksilöfinaaliin pääsi 7 koirakkoa, jotka kutsuttiin järjestyksessä eturiviin. Novan kanssa samoille pisteille lopulta kivunnut kultainennoutaja lähti finaaliin toisena, ja Nova ensimmäisenä. Suomesta freestylen finaaliin Novan lisäksi pääsi Nadja + Flow ja Salla + Lime! HTM-joukkue taituroi itsensä hopeamitalille, ja finaaliin paikkansa lunastivat Katja + Nevada ja Susanna + Brego!

Kuva Hanna Maines

Sunnuntaiaamuna taas aamupalapöydästä muutama lihapulla Novalle, ja niiden voimalla piti selvitä se päivä! Aika moneen osaan muuten onnistuu parin lihapullan pilkkominen kun on tosipaikka! Sunnuntain finaalikehä oli eri mitä karsintakehä. Kehä oli todella hieno ja alusta nyt paljon parempi, mitä edellisenä päivänä. Kehään sai tutustua aamulla, ja huomasin, että Nova ei enää jaksanut ollenkaan, vaikka yritin kovasti tsempata ja palkata sitä. Näytin sille uuden paikan ja sen uudet lähetyssuunnat, ja nopeasti koira häkkiin pois turhan hälinän keskeltä. Nova lähti siis koko kisan viimeisenä, sillä ensin kisattiin HTM ja sitten vasta fs. Musiikki oli aivan tajuttoman kovalla. Jos kaveri istui vieressä metrin päässä, piti häneen koskea, jos halusi katsekontaktin ja sitten piti ihan toden teolla karjua oma asiansa, jotta kaveri kuuli. Sanoin jo ennen kehään menoa, että miten Nova voi ikinä kuulla kaukokäskyni 20 metrin päässä musta, kun metrin päässä oleva kaverinikaan ei kuule mua. No, kehään mentiin kuitenkin niin hyvin mielin, muistin vain edellisen päivän mahtavan tunnelman. Ei ollut yhtään sellaista inhottavaa oloa, mitä ennen edellisen päivän suoritusta. Ei jännittänyt yhtään, oli vain tosi kivaa. 

Kuva: Merja Valkonen

No, se kiva loppui siihen kun huomasin Novan heti alkuasennon jälkeen olevan aivan paineessa. Se oli kuin psykoosissa, ei kuullut eikä nähnyt mua ollenkaan. En tiedä menikö se lukkoon siitä, että jouduin huutamaan sille käskyjä (arjessahan ei kestä yhtään jos korotan ääntä) vai mistä, mutta en ole nähnyt sitä koskaan tuollaisessa tilassa. Meinasin keskeyttää kaksi kertaa mitä en ole siis ikinä edes joutunut aiemmin miettimään, mutta sitten taisteltiin jostain syystä loppuun asti. Se oli elämäni kamalin kisakokemus, ja jos tuo koira vielä joskus kisoissa menisi tuollaiseen tilaan, en todellakaan sitä raukkaa sinne ikimaailmassa veisi. Onneksi osasin ohjelman niin ulkoa ja samoin Nova, että pystyin antamaan kaiken tukeni ja apuni koiralle, mitä pystyin. Toisaalta, ei se mitään kuunnellut. Teki vaan jotain tai jätti tekemättä ja kiljui. Eipä sillä että se kiljunta olisi mihinkään sen jäätävän melun keskeltä kuulunut, mutta se oli painajaismaista. Luulenpa, että Novalle meni ihan yli tuo matkustuksen aiheuttama stressi ja siitä palautuminen ja se, että se on niin herkkä. Pentutestissäkin jo kolinapurkista palautuminen oli ongelmallista, joten ehkä tässä on jotain yhtäläisyyttä. Kaverini totesi hyvin, että on aivan eri olla hyvä kisakoira, kuin olla hyvä arvokisakoira ja kestää kaikki useiden päivien matkustamiset sun muut ongelmitta.

 Kuva: Hanna Maines

Suorituksen jälkeen palkkailin hyvin Novaa, tekihän se tietysti parhaansa mihin pystyi! En oikein tiennyt mitä ajatella ja tokihan sitten heti jotkut kuvausmiehet halusivat mut haastateltavaksi. Ei siinä auttanut selitellä että on juuri tullut kehästä, tai että ei osaa puhua englantia, vaan se oli mentävä ja keksittävä sitten jotain. No, mähän kerroin tietysti kuinka hieno koira mulla on, enkä alkanut sen enempää ruotimaan tehtyä suoritusta.

En ikinä olisi uskonut, että se räpeltäminen riitti lauantain ja sunnuntain yhteispistein hopeasijaan! Olin aivan yllättynyt ja toki valtavan iloinen, vaikkakaan en oikeastaan osannut iloita siitä aluksi sen ansaitsemalla tavalla, koska olin niin kauhuissani siitä, miten Nova kisatilanteeseen reagoi. Toki mielessä kävi heti myös ajatukset siitä, mitä olisi ollut, jos olisimme pystyneet tekemään meille edes keskivertosuorituksen, eikä mitään täysin ala-arvoista. Mutta jossittelut nyt on aina turhaa ja tyhmää. Nadja ja Flow tekivät huikeanhienoa työtä, ja nappasivat pronssimitalin! HTM:n puolelta Katja ja Nevada tanssivat itsensä Pohjoismaiden Mestareiksi!

Norjassa Suomen Kennelliiton ständillä otettu kuva.
Nova, Nevada, Flow


Sunnuntaina ajeltiin Tukholmaan, missä yövyttiin vielä, ja maanantaiaamuna lähti laiva kohti Suomea. Noppis nukkui sikeää mestarin untaan hytissä, kun toiset kävivät vähän syömässä ja tanssimassa. Flow oli jo ihan treenipäällä vailla huolen häivää, ja jos menojalkaa vipatti niin tokihan toisen piti päästä mukaan https://www.youtube.com/watch?v=14vycJ6mtD0&feature=youtu.be.

Kuva: Merja Valkonen

Norjan reissulta tuli kotiin suuren suuri mestari. Sille pidettiin taas juhlat kotona suvun voimin ja sai lahjaksi paljon kukkia ja herkkuja. Mulle jäi mm. opettavainen reissu, maailman paras lauantain kisapäivä ja ihanat joukkuekaverit ja niiden uskomaton jatkuva tuki ylä- ja alamäessä. Ja hiukan suklaata ;) Kiitos paras joukkue, ja kiitos erityisesti Nova.

Jos ulkomaanreissuja Novan eteen vielä tulisi, pitää aika tarkkaan miettiä lähtöpäätöksen kanssa. Sen kanssa on kuitenkin harjoiteltu paljon häiriötä, häkissä rentoutumista, eripaikoissa ja eri välineillä matkustamista, ettei se siitä kyllä ole kiinni. En usko, että tämä on enää mikään "korjataan asia treenaamalla" -juttu, mutta ei sen tarvitsekaan. Tällä mennään. Tietysti kovalla olevaa musiikkia ja huutavaa käskytystä voisi treenata. Sunnuntain kisojen jälkeen se kehitti itselleen erinäisiä ongelmia mm. en voi kävellä rappusissa, en voi tulla hissiin, kaikki äänet on kamalia jne.. no, se onneksi ajan kanssa sitten helpottui.


Messarin kisat ovat nyt lauantaina. Niihin oli pitänyt jo ilmottautua ennen Norjan reissua. Olisin nyt halunnut perua kisat, koska tuon kokemuksen jälkeen kehään meneminen ahdistaa enemmän kuin mikään. Jos Nova menee siihen "tilaan", ei ole mitään tehtävissä auttaakseen sitä. Ongelman siirtäminen ensivuoteen ei kuitenkaan auta asiaa, joten siksi en nyt perunut kuitenkaan. Toivon kovasti, että nyt on kuitenkin Norjaan nähden todella helpot olosuhteet kisata, niin se auttaisi. Lyhensin ohjelmaa ja poistan siitä vaikeat kohdat. Tavoitteena on, ettei kisojen "psykoositila" jäänyt nyt koiralle päälle. Ohjelmaa ei olla nyt treenattu, kyllä Nova sen osaa. Yksittäisiä liikkeitä ollaan tehty ihan muutama kerta. Ollaan siirrytty nyt HTM:n maailmaan ja edetty hitaasti ja harkiten. Puhutaan siis koirasta, jolle seuraaminen ja mun lähellä nyhrääminen on ollut aivan myrkkyä elämän ensimmäiset neljä vuotta. Nyt Nova on siinä aivan mahdottoman tarkka ja valtavan hyvä kotona, sisällä. Ulkona se ei osaa ollenkaan vielä :) Tähdätään seuraaviin kisoihin, jotka ovatkin vasta maaliskuussa. Ihanaa, kun on hyvä aika treenata rauhassa. Maajoukkueen valintakriteeritkin muuttuivat ensivuodesta, maaliskuussa on ensimmäinen karsintakilpailu, joten senkään puolesta näillä messarin kisoilla ei ole mitään merkitystä. Ensivuoden PM-kisat ovat Suomessa. 

Kuva: Hanna Maines