perjantai 21. lokakuuta 2016

Syksyn juttuja

Koirat kävivät möllikisoissa kokeilemassa uusia ohjelmiaan. Molemmat tekivät superhyvin! Molemmat myös voittivat oman luokkansa. Ohjelmat ovat vielä koreografialtaan kuitenkin kesken. Viikon päästä Porvoon tanssisalissa saan henkilökohtaista ohjausta omaan liikkumiseen ja koreografiaan, tämä koulutus on ilman koiraa. 
Tässä Rimpulan möllikisailua: https://www.youtube.com/watch?v=H2o62Sys5Mk
Parin viikon päästä olisi tarjolla viralliset kisat Janakkalassa. Novalle on sinne paikka jo tiedossa, toivottavasti Rin mahtuu myös. Nova on ollut koko vuoden treeneissä mahtava ja tosi innoissaan kun saa tehdä! Kisattu ei kuitenkaan olla, Oulun SM-kisatkin jätettiin välistä. 

Ai niin rallytokokisatkin korkattiin, näin möllien puolelta ja ihan ilman harjoittelua :) Rin voitti luokkansa ollen pisteiden puolesta täydellisen virheetön, mutta kyllä se aikamoista sunnuntaikävelyä oli hihnan kanssa kun ei ollut tottunut, lisäksi kyttäsi ilmeisesti merkkejä tai jotain muuta, kun ei pitänyt kunnolla kontaktia. Nova teki superhyvin, joku mun virhe tuli mitä en sitten lähtenyt korjaamaan vaikka olisi kai kannattanut.

Koiratanssin kesäleirilllä oltiin elokuussa Kuralan kartanotilalla. Mietin kuinkahan siellä mahtaa sujua, etenkin kun koirat piti jättää alas nukkumaan ja ihmiset nukuttiin ylhäällä mökin parvella. Mutta mitä vielä, Rimpula ei häiriköinyt ollenkaan ja oli niin kuuliainen! Ennen leirille lähtöä olimme vielä norjalaisen Monica Wickstromin tokokoulutuksessaTärkeimpänä sanomana meille tuli sieltä, ettei koira työskentele mulle vaan palkalle, joten siihen kiinnitettävä huomiota. 

Rin on muuttunut edelleen paljon. Se on niin kiva koira ettei tosikaan. Miten haastava alku sen kanssa olikaan, kuinka paljon sen kanssa ollaan tehty töitä, että selvittäisiin ihan arjesta (koska mulle ihan uuden tyyppinen, kovasti paimentava ja vilkas). Ja nyt monesti mietin, että se on joskus jopa helpompi, mitä "maailman kiltein Nova". Se on paljon se. Nyt se on myös oppinut kulkemaan hihnassa vetämättä, ihan huippua! Rinin äidistä Leestä kerrottiin aikoinaan, että se on kohtelias. En oikein osannut ajatella, millainen voi olla kohtelias koira, mutta nyt tiedän, koska Rin on sellainen myös usein. Se on itsevarmempi mitä ennen, ja metsässä tai kadulla vastaantulevat ihmiset eivät pistä elämää sekaisin, kuten aiemmin. Onhan se toki edelleen ihan järjettömän vilkas ja siksi välillä rasittava, mutta toisaalta rakastan sen energiaa ja sitä, että se jaksaa loputtomasti ihan mitä vaan ja on aina valmis kaikkeen. Kotona se on oikea sohvaperuna, aamulenkille lähtiessä saa huudella eteisestä, kun toinen kuorsaa sängyssä jalat kohti kattoa. Ja mikäs sen parempaa kuin olla sylissä <3 Treeneissä se on niin kiva niin kiva niin kiva! Voisin treenata sen kanssa loputtomiin, se on sellaista huumetta niin mulle kuin Rimpulallekin. Se oppii uudet asiat saman tien ja tekee ne aina niin kuin on opetettu. Se on niin kiltti. Se on tosi korkeassa vireessä ja aivan tajuttoman nopea, mutta pitää itsensä valtavan hyvin paketissa siitä huolimatta. Paimennuskäytös (mm. Novan kyttääminen) nyt aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia. Joka tapauksessa, aikamoisen onnekas olen, että kaikista maailman pennuista juuri tämän sain.

Syksy ollaan käyty Tanja Kurikan vireenhallintakurssilla ja virejuttuja ollaankin nyt tehty päivittäin aina jossain muodossa. Kurssi on ollut tosi hyvä ja paljon ollaan edistytty, vaikka Rin osasi monet taidoista jo etukäteen. Juju onkin yllätys yllätys siinä, että taidot treenaa riittävän vahvoiksi.  Kurssin viimeisellä kerralla Rinistä sanottiin, että hän on kuin yliopiston professori, kun oli niin taitava hallitsemaan mieltään <3 Rin käy koko ajan myös edelleen tavoitetokokurssilla ja alkusyksyyn asti treenailtiin ulkona kavereiden kesken häiriötreeneissä. 


Kuvia kesältä:

Citykoirat Raisiossa

Mokillä


Keski-Suomessa