keskiviikko 27. toukokuuta 2015

oppimismatkalla

Muutaman päivän päälle 5kk, 12,3 kg tänään. 

Lauantaina treenattiin Tiinan ja bc Jaimen + Helinän kanssa. Rin treenasi Novasta luopumista mattotreeninä. Oli vaikeaa ja sain latoa iltanappulat niin tiuhaan tahtiin nenän eteen, jotta ei tuijottelisi Novaa. Mutta tuotti se tulostakin. Ensi kerralla pitää kuitenkin tehdä juttu niin helpoksi, ettei Rinillä juuri ole edes tarvetta vilkuilla ja Novan liike rauhoittuu, jos Rinillä on liian vaikeaa. Novalle oli huippuhauskat treenit, kun sai pelleillä Tiinan kanssa! Sain paljon vinkkejä ja ajatuksia silmäkoiran kanssa treenaamiseen, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei (esim erilaiset palkkaustavat). Lisätään heti mm. häiriötörpöt, jottei jäisi katseellaan kiinni niihin. Silmänkäyttö ei ole kuitenkaan tullut onneksi esiin vielä treeneissä, eikä toki välttämättä lainkaan tulekaan. Jos Rin olisi tullut ensimmäiseksi koirakseni tai vaikka toiseksikin, olisin kyllä niin pulassa sen kanssa, eikä mulla olisi ollut tällaista koulutuksellista tukiverkostoa mitä nyt. Nyt olen rauhallisin mielin, hyvä tästä tulee! Tosi paljon ollaan jo edistytty ja hallinta vahvistuu päivittäin! 

Silmää käyttäessään kuplan sisälle pääseminen on välillä jopa melko mahdotonta, koska eihän se saa mistään muusta niin hyvää oloa. Ja juuri siksi paine (esim mun kielto) pistää tuijottamaan vieläkin enemmän. Muutama asia esim autojen paimentaminen saatiin pois kertarytinällä, mutta muuten melkein esim tuohon Novan kyttäämiseen ainut tie on kai päästä käsiksi positiivisen vahvistamisen kautta, vaikka sitä tuskin koskaan pois kokonaan saadaan eikä ole tarviskaan. Treenaillaan nyt tuota OffSwitch- harjoitusta http://www.koirakouluverkossa.fi/blogi/2014/06/26/71 . Default-asento on jo maton kautta ollutkin käytössä, mutta pitää vahvistaa sitä. 




Sunnuntaina oltiin Saunajaakon kasvattien Riitta Kivimäen tokokoulutuspäivässä. Opin paljon taas ihan uudella tasolla ja paljon on treenattavaa vaikka pitkällä jo monessa ollaankin. Pitää osata jo vaatia oikeassa määrin ja laittaa koira itse ajattelemaan. Moneen tehosi se, ettei houkutella, vaan koira tarjoaa itse oikeita asioita luopumisen kautta. Usein sorruin kaivamaan namit taskusta ihan liian aikaisin. Rin on huippukiva treenikaveri, niin paras!!! Tässä vaiheessa ainakin ihanampi, mitä osasin toivoakaan! Yritän olla tarkkana sen viretilan kanssa koko ajan, jotta kehittyy toivomallani tavalla.  (Muistettava tehdä ruutua alusta asti joka kerralle myös ilman alustaa, luoksetuloon lisätään loppu vasta kun perusasento tulee tarjoamalla automaattisesti oikein, kaukoja käsitargetilla pomppujen kautta ja makuun suoran asennon vahvistamista kun tykkää mennä aivan samantien lonkalle (minkä toki mattotreenissä olen sallinutkin). Liikkeestä seisominen myös pomppaamalla mutta avut jo pois ja välillä takaisin, oman liikkeen jatkumista treenattava heti ja pysymiseen luopumisen kautta treeniä, tätä osina ja yhdessä. Koiralle vahva ajatus siitä, että kun namikäsi aukeaa, se seisahtuu ja lähtee luopumaan vaikka mä jatkan matkaa. Seuraamiseen vahva kontakti sivulletulokäskyyn ja siinä paljon häiriötreeniä, tämä kuntoon ja sitten vasta liikkeelle askeleita. Liikkeiden välejä tarjoamalla. Noutoon koiralle ajatus siitä, että kun kapula lentää, niin kannattaa mahdollisimman vikkelästi ilman käskyjä perusasentoon. Tunnarissa torni, se matalaksi, kahteen osaan, V-kirjain, hajoaa. Kiertämisten kautta myös, itse lähellä.)  

Rin on käynyt edelleen sosiaalistumassa pentutreffeillä vähintään kerran viikossa ja lujaa menee mutta hyvin myös kuuntelee ja rauhoittuu kesken kaiken. Sunnuntaina taas loukkasi vasemman etutassunsa, kun juoksi luokse tuhatta ja sataa, mutta välissä olikin oja ja Rin lensi pahan kuperkeikan. Kävelee moitteetta, mutta samainen jalka on jo ehditty tässä vauhdissa loukata kovin 4 kertaa ennenkin, joten ei tuo kovin hyvää tiedä! Keskiviikkona Rin oli Tanja Kotin käsittelyssä, ja olihan tämä marakatti jos jonkinmoisessa juntturassa, mutta onneksi kaikki saatiin auki. Vasemmassa etutassussa oli vähän jumitusta, mutta mitään selvästi rikki olevaa ei löytynyt. Nyt täytyy vaan toivoa parasta. Tänään oltiin Tuhatjalassa pentutreffeillä ja eläinlääkärin tiloihin tutustumassa. Opeteltiin vastaanottohuoneessa omatoimisesti pöydälle hyppäämistä sun muita tärkeitä taitoja! Eläinlääkäri katsoi ohimennessään loukatun jalan, eikä sitä ainakaan arista, joten seuraillaan. Kahta toista pentua Rin päättikin sitten alkaa kytätä ja olisi mieluusti kiertänyt niiden ympärillä rinkiä ja näykkinyt. Harmi vaan, en antanut. Useamman pennun kanssa tällaista ongelmaa ei ole, mutta näköjään kaksi on sellainen määrä, mitä Rinin pitää yrittää hallita. 

Vastaantulijoiden tervehtiminen on ollut yhtä kengurumeininkiä, joten siihen on nyt aloitettu "sano moi" -treeni, jossa koskee vastaantulijaa aina ensimmäisenä käteen. Pitkä tie, mutta hyvällä alulla ollaan. Ihana opettavainen pentu <3  

perjantai 15. toukokuuta 2015

Voi pojat!



Viime lauantaina kisattiin maajoukkuekarsinnoissa Tampereella, ja jostain ihme mielijohteesta olin päättänyt ilmoittaa Novan HTM-lajiin. No, siinähän kävi paremmin mitä ikinä olisin osannut arvata, tuloksena toinen sija ja myös toinen serti!! Noppis teki koko ohjelman aivan hiljaa ja oli muutenkin iloinen! No, htm on paljon selkeämpää koiralle, mitä fs. Ohjaajalle toki myös.

Tämähän nyt tarkoittaa sitä, että Novalla olisi pisteiden valossa oikeus sekä fs- että htm-maajoukkueisiin. Hakemusta en ole vielä lähettänyt, mutta molempia paikkoja tuskin vastaanotetaan jo ihan senkin vuoksi, että kahden kunnollisen ohjelman tekeminen ja hyvänä pitäminen ei täsmää siihen, miten paljon Novan kanssa pystyy treenaamaan.

Rin kävi tänään eläinlääkärissä molempien silmien silmätulehduksen vuoksi, mikä ei hoitunut kotikonstein. Painoa on mittarissa 11,5 kg. Ei palleja, vasemmanpuoleinen on hävinnyt kokonaan :( Ja ei, ei ole sisäsiisti vieläkään :D




Rimpula on kehittynyt valtavasti kaikilla osa-alueilla. Nyt se malttaa maata maassa vapaana siinä mihin sen jätän, ja odottaa rauhallisessa mielentilassa vuoroaan. Ja voi apua sitä vauhtia ja innokkuutta, kun hän saa luvan tulla tekemään! Rauhoittumismatto on sisällä käytössä, ja siihen se menee aina taukojen ajaksi makoilemaan kun mä mietin seuraavaa sotasuunnitelmaa. Novan kisoissa voin jättää sen jo melko hyvin mielin kevythäkkiin, siellä se odottaa hiljaa eikä tarvitse enää pelätä sen murtautuvan sieltä ainakaan ihan heti.

Auran Nuuskujen pentukoulu loppui, Rimpula oli priimusoppilas, tietenkin :) Kurssi pidettiin ulkokentällä. Tuijan koirakoulun pentukurssi hallissa on vielä vähän kesken. Sielläkin Rin toimii loistavasti, pystyy olemaan koko tunnin vapaana toisten häiriössä. Kun tehdään niin tehdään ja kun ei tehdä, niin se makoilee odottaen vuoroaan. 24.5 ja 15.8 on Riitta Kivimäen tokopäivät. 11.6 alkaa Lentsun tokokurssi ja Rin pääsi mukaan lisäksi pentujen tavoitteelliseen tokoryhmään, mikä alkaa 3.8 (ehkä päästiin siks mukaan, kun laitoin perusteluksi miksi juuri meidän täytyy päästä, niin sen, että joka kurssilla pitää olla yksi silakka)! Tähän väliin mahtuu muutamat pentutreffit sun muuta kivaa mm. viikottaiset häiriötreenit kavereiden kesken. Eiköhän siinä ole pennulle ohjelmaa riittämiin :D


Mökillä. Rin juoksee ja juoksee ja juoksee. Nova makaa pienenä keränä kuusen alla kolossa peläten kaikkea, esim. rakentamisen ääniä. (Onneksi tietää sen tämän tavan, niin osaa etsiä sitä kuusten alta.)  Nelli kaivaa kuoppia ja odottaa ruokatarjoilua. 


Novaa peni paimentaa ulkona edelleen, siihen en ole osannut puuttua kun juoksevat pisin metsiä. Nova selvästi kärsii ja menee ihan lukkoon kun komennan vähääkään Riniä, ja kun kutsun Novaa luokse, se kyllä tulee, mutta selvästi varoen pentua. Rin kyllä tietää, että Novassa roikkuminen ei ole todellakaan sallittua, ja siitä tuleekin kunnon puhuttelu jos erehtyy kokeilemaan. Lapsia alkoi nyt viimeviikolla paimentaa ensimmäistä kertaa ja yritti sitä myös uudelleen. Pyörii niitä ympäri ja yrittää jopa näpsiä. Ei ole aina helppoa erottaa milloin se paimentaa ja milloin ei, mutta tuo nyt on taas yksi asia, jota ei todellakaan tehdä ikinä.

Ihmisiä tuo rakastaa vähän liikaakin (toisaalta hyvä niin), on sellainen ilovispilä ketkupentu ja hyppii minkä ehtii jos päästää moikkaamaan. No, se on nyt tehotreenin alla, vaikka luulen, ettei ihan helpolla tämän asian kanssa päästä! Ovissa ja kadun ylityksissä on kyllä kolmikosta ehdottomasti taitavin, ja istuu heti ensimmäisenä tietäen, että näin kuuluu tehdä ja tulee esim kadun yli vasta luvan kanssa. Nelli on kuin asiasta ei olisi koskaan kuullutkaan ja Nova elää omassa hidastetussa maailmassaan, jossa jää seisomaan esim. jalkakäytävän reunalle vaikka puoleksi tunniksi tuijottaen tyhjyyteen tietäen, että tässä oli se tehtävä, mutta nyt haluan mieluiten vaan möllöttää :) On ne kaikki niin erilaisia ja omanlaisia, onneksi!