maanantai 30. maaliskuuta 2015

13,5 viikkoa ja 11 vuotta!

Onnea Nelli! Mummeli täyttää jo 11 v, mutta hänelle ikä on vain numeroita, virtaa tuntuu edelleen riittävän entiseen tapaan.


Rinillä menee lujaa :) Se on oppinut hyppimään sohvalle ja tuntuu olevan kovin ylpeä taidostaan. Jalat ovat kasvaneet valtavan pitkiksi. Olisi kiva saada siitä sivuprofiilikuva, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Painoa on nyt 7,3 kiloa suunnilleen. Viikko sitten käytiin ekoilla rokotuksilla, ja kaikki oli kunnossa. Pallit selvästi nivuskanavassa tulossa ja paino tuolloin 6,6 kg. Nova oli käynnillä myös, siltä katsottiin kirputtamisen vuoksi vielä labrat. Osa on vielä tulematta, mutta kilpirauhaslabrat ok, joten nyt on koira tutkittu ja kontrolloitu kyllä päästä varpaisiin ja kun mitään syytä ei löydy, niin me jatketaan eloa entiseen tapaan ja se saa kirputtaa jos sen kokee tarpeelliseksi. Noppis painoi 18,6 kg.







Lemmikkiaseman pentutreffeillä ollaan käyty, Rin osaa olla tosi mallikkaasti toisten pentujen kanssa. Hyvin on kuulolla, jos mulla on sille jotain asiaa. Valtavasti olen muutenkin yrittänyt tuota sosiaalistaa kaikin puolin, se on kulkenut mukanani joka paikassa, eikä se ole vielä mitään pelännyt. Menee vaan reippaana ihan joka paikkaan. Ainoa, mitä se on ikinä oikein varonut, on Nelli, mutta ihan syystä. Nelli antoi sille alussa kunnolla muutaman kerran köniin, mutta nyt ovat jo kaikki ihan sulassa sovussa. Täysin en vielä kuitenkaan Nelliin luota, että esim jättäisin ne autoon samaan takatilaan, mutta kotona menee ihan ongelmitta. Nova on Rinille tosi tärkeä, ja ne nukkuvat ihan kylki kyljessä usein.




En oikein ole päässyt selvyyteen vielä, onko tämä pentu lintu vai kala, tai ehkä jopa koira, mutta tämä tapaus tuntuu sopivan mun käteen kuitenkin hyvin! Silakaksi sitä on kuultu kutsuttavan, seuraava nimesi sen Peppi Pitkätossun Pikku-Ukoksi ja Lilla Gubbeniksi (se hevonen) pilkkujen vuoksi, ja ne nimet sille ovat myös jääneet. Onhan rakkaalla lapsella monta nimeä. Helpolla se ei päästä, ei todellakaan. Toisaalta sillä on paljon ominaisuuksia, jotka ovat aivan ihanteellisia. Tilannetta ei aluksi helpottanut lainkaan se, että Nelli ja Rin piti olla koko ajan valvottuna tai erotettuna ja se, että asutaan (hissittömässä) kerrostalossa. Pentu alkaa jo ihan kivasti painaa, kun sitä tuossa useita kertoja eestaas kantelee. Eikä myöskään se, että Nelliä ei voi päästää vapaaksi. Luojan kiitos Nova on maailman kuuliaisin, se on pelastanut monet tilanteet olemalla niin käsittämättömän helppo.

Rin on opetellut pääsääntöisesti arkea. Usein saakin miettiä, että mistä on oikeasti järkevä kieltää ja miten, ettei koko ajan ole vain ei ei ei ei. Se on kuitenkin jotenkin järkevöitynyt, ja koko ajan on helpompaa, kun alamme ymmärtää toisiamme aina enemmän ja enemmän. Paimennusvietti on sillä kovin vahva, ja sen erilaiset maaniset viiraukset ei ihan aina naurata. Niitä on välillä tosi hankala kitkeä pois, mutta nyt olen saanut siihen enemmän hallintaa. Aiemmin, jos Nova oli lenkillä mukana, pentu ei nähnyt eikä kuullut yhtään mitään, oli vain ihan kiinni Novassa. Nyt se ei enää ohita mun käskyjä. Hihnassa kiskomisen on nyt keksinyt, ja kova höyryveturi ajoittain olisikin, jos siihen tilaisuuden antaisi. Kummityttö 2,5 v just lauleskeli "voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän, on hyvä ettei Rimpuloita ole enemmän"...

Toisaalta sillä on sitten se tosi kiltti puoli, se uskoo tosi helpolla. Tämä puoli on nyt ajan kanssa tullut vahvemmin esille, kun ei tarvitse enää vääntää niin noiden viirausten kanssa. Se jaksaisi ihan mitä vaan, ja ihan kuinka kauan vaan näyttämättä mitään väsymystä, mutta ei koskaan sählää ja sättää. Rauhoittuu ja malttaa ihan valtavan hyvin ja pystyy luopumaan hienosti. Rauhoittumisia tietysti ollaankin tehty paljon, enkä juuri annakaan sen kilahtaa missään vaiheessa, vaan pistän pelin poikki jos alkaa mennä överiksi. Tosi hankala Rinin on kuitenkin kestää ulkona Novan treenaamista (tai ylipäätään yhtään mitään Novan liikkumista), jos on puussa kiinni odottamassa, vaikka ihan kaiken muun häiriön se rauhassa malttaa (treenaavan Nellin, nenän edestä lentävät lelut ja namit, mun juoksemiset jne). Sisällä tätä ongelmaa ei ole enää.

Veljen luona koirat odottavat aina avonaisessa eteisessä. Tässä Rin opettelee sitä taitoa (vaikkei sen tarvinnut malttaa kuin vasta pieni hetki). 

Treeneissä pitäis muistaa panostaa sosiaaliseen palkkaukseen, mutta täähän vetää herneet nenään :D  Kun yritän silittää kehuessani, ni tää jopa kerran alkoi vähän murista (toivottavasti luin sitä väärin), että nyt loppu tollanen lääppiminen kun mä _keskityn_, nyt tehdään eikä pelleillä. Hän tekis myös mieluusti kaikki jutut vähän kauempana musta. Tähän on nyt todella panostettu, että tulee lähelle ja mä saan silitellä ja alkais innostua mun kehuista. Vaikka onhan näitä alusta asti tehty, mutta ei tarpeeksi. Siis mun kehuista innostuminenhan ei tosiaankaan ole mikään ongelma muulloin, kuin silloin, kun selvästi aletaan treenaamaan. Mutta uskon, että tää saadaan eteenpäin kanssa nopsaa. Ihana kun Rin oppii niin valtavan äkkiä, toisaalta se oppii ihan yhtä nopeasti kaiken senkin, mitä ei tarvitsisi...Tän kanssa on ollut tosi luottavainen olo kuitenkin koko ajan kaikista kummallisuuksista huolimatta, koska mulla on niin hyvä tukiverkosto, aina saan apuja ja neuvoja ja se, että jos vaan saan kerrottua Rinille mitä haluan, niin se tekee oikein. 

Ainoa asia, minkä se oikeasti kunnolla osaa pelkästä käskystä, on pyöriminen (ja istuminen). Sitähän se alkoikin jo tarjota ihan huimalla nopeudella niin paljon, että oli pakko jättää jo ne palkkaamatta ja vaihtaa seuraavaan liikkeeseen. Olisi kauhea into opettaa sille valtavasti asioita, mutta olen kyllä nyt pitänyt järjen päässä ja muistanut malttaa. Tämä pentu on vaan suurimmalta osin niin paljon enemmän, mitä ikinä toivoa voinkaan, niin nyt ei parane pilata sitä ainakaan kiirehtimällä liikaa!

Sisäsiisteydestä alkaa selvästi jotain tajuta, aina tekee asiansa ulos, kun sinne vie, mutta voi kyllä yhtä hyvin tehdä sisällekin, jos hätä yllättää. Korvat lurpattaa, mutta molemmat tai toinen nousevat pystyyn monta kertaa päivässä aina kun on jotain kivaa.

Nova kävi Jirka Vierimaan liikkeestä liikkeeseen -koulutuksessa. Saatiin vinkiksi muuttaa leikkimistapaa siten, että Nova repisi narulelua musta poispäin, jotta saisi siten purkaa itseään eikä piippaisi niin. Novahan ei siten tykkää tai oikein uskalla leikkiä, mutta tietysti ajattelin asiaa kokeilla. Koulutuksessa meni ihan ok, mutta kotona kun yritin, niin Noppis reppana kai kuvitteli, että olen sille jotenkin vihainen tai jotain kun yritin vain yllyttää ja rohkaista kiskomaan. Hän tuli vaan tärisemään muhun ihan kiinni ja lelut nähdessänkin sille tuli ihan paniikki. Voi reppanaa kun pakotetaan leikkimään. No, nyt suostuu taas tulemaan samaan huoneeseen ja jopa leikkimään vanhaan tapaan lelujen kanssa kun näki, että Rinkin voi leikkiä niillä kuolematta. Novalle olen jo pidemmän aikaa miksaillut eri musiikkeja HTM:ään. Nyt en jostain syystä ottanutkaan yhtään ainoaa suunnittelemaani, vaan ihan toisen paljon helpomman. Tuli (taas) vähän kiire saada ohjelma edes johonkin kuosiin ennen kisoja. 

tiistai 10. maaliskuuta 2015

11 viikkoa

Viikot menee nopeaan, huomenna jouluaatosta on jo 11 viikkoa aikaa! Tänään Rin painaa 5,7 kiloa. Pallit ovat ehkä tulleet, toinen kai ainakin :) Korvat ovat lurpat, mutta välillä yrittävät ihan hetkellisesti nousta pystyyn. Luppakorva siitä kuitenkin taitaa jäädä.

Paljon on sosiaalistettu ipanaa, joka päivä nähty jotain uutta. On aivan uskomatonta, miten paljon pentu, ja etenkin tällainen tosi aktiivinen pentu vaatii työtä ja aikaa, jotta siitä saa yhtään järkevän kansalaisen kasvatettua. Mutta se on juuri parasta se! Autoja yritti paimentaa, siitä piti sanoa muutama kerta oikein tosissaan, jotta uskoi. Pari päivää seistiin ison tien varressa tätä treenaamassa. Nyt katselee jokaisen ohimenevän auton, mutta ei sellaisella kyyläysilmeellä, eikä lähestyvän auton äänikään aiheuta enää reaktiota. En tiedä pitäisikö tuohon toistaiseksi viattomaan katseluunkin puuttua. Pyöriä ja juoksevia lapsia ollaan oikein etsitty, koulut ja päiväkodinedustat kierretty. Olen puuttunut aika äkkiä kaikkeen epätoivottavaan käytökseen. 

Kylässä ollaan käyty, samoin pennunpalluttajia on käynyt edelleen. Lapsia Rin tuntuu rakastavan kovasti. Rin on päässyt leikkimään myös toisten koirien kanssa sekä pennuista Hannan valkoisenpaimenkoira Nuun, Nadjan sheltti Dion ja Tuijan tolleri Taigan kanssa. Leikkiessään aikuisten kanssa on ihan ok, mutta tavatessaan toisia pentuja, on oikein kovalla ärinällä toisen päällä  koko ajan. Toisaalta myös yksin leikkiessään pitää kovaa älämölöä ja murinaa, joten ehkä se on osittain sen tapa myös. Novan kanssa leikkisi niin paljon kuin antaa, Nelli on pari kertaa antanut sille  pari kertaa kunnolla kyytiä, joten sen lähelle ei mene muuten kuin ulkona.

Kuva: Hanna Maines

Paljon ollaan treenattu myös, joka ruoalla tehty aina jotain pientä. Ensisijaisesti olen panostanut ilmeeseen, ollaan paljon leikitty ja tehty innostavia juttuja. Sillä linjalla jatketaankin. Lelusta toiseen vaihtaa tosi hyvin, lähtee kuolleelle lelulle ja aina kauemmas namikipolle ja nyt alkaa jo tuoda varsin hyvin lelua myös mullepäin eikä omi sitä enää itselleen. Treenit ollaan lopetettu aina leikkimiseen, yleensä myös aloitettu sillä. Namista leluun ei meinannut aluksi vaihtaa mitenkään päin, nyt se alkaa jo onnistua siten, että on esim mahdollista palkkailla esineiden nostosta. Namilla keskittyy ihan satasella, tekee todellakin tosissaan. On tuumailija, ja miettii rauhassa istuen mitä mahdettiinkaan haluta, eikä sähellä yhtään omiaan. Ihana keskittyjä. Välillä pitääkin vähän löysätä sen pipoa, että kyllä saat vähän hullutellakin :D Tuntuu, että sillä on loputon halu treenata, pitää vaan yrittää pitää treenit tosi motivoivina ja lyhyinä kuitenkin vielä. Naksutinta käytetään jo joissain jutuissa, paljon olen syöttänyt ruokia myös siitä, että tulee mun lähelle. Itsehillintää ja hallintaa ollaan yritetty vastapainoksi myös, osaa luopua ja malttaa yllättävän hyvin.

En ole koskaan tavannut koiraa, joka oppisi näin nopeasti. Toisaalta tanssissa monen kohdalla homma on hidastunut siihen, että koiralle on opetettu huolimattomasti liian monta asiaa pienessä ajassa ja epävarmuus aiheuttaa monet ongelmat. Siksi yritän nyt saada sille muutamia juttuja tosi varmaksi, ja joitain muita olen esitellyt sille namin perässä seuraten. Tarjoamisen on keksinyt, pyöriminen on tällä hetkellä kova juttu.

Tässä 9-viikkoisen pennun juttuja: https://www.youtube.com/watch?v=WMLzVQ8A9WY

Noppis kisasi maajoukkuekarsinnoissa Janakkalassa viime viikonloppuna. Se oli ihan onnesta soikeana kun pääsi tekemään, mutta koska freestylestä on ollut nyt taukoa, niin asiaankuuluvasti liikkeissä näkyi treenaamattomuus ja koiran epävarmuuskin, vaikka ohjelma oli tuttu. Saatiin silti tosi hyvät pisteet, serti ja sijoituksena oltiin toisia. Rin oli kisoissa mukana, ja jos se on arjessa tosi työläs, niin se vei kyllä kaikki ajatukseni kisoissa säätämällä sitä sun tätä kuten pennun kuuluukin :D . Loistavasti osasi kuitenkin rauhoittua sylissä ja saikin kiertää sylistä syliin. Maahan jos sen laittoi, niin sehän olisi syönyt mustaa kumirouhetta koko ajan (jollei tehty jotain yhdessä). Kummasti nukkui nätisti myös häkissään hiljaa, vaikka ympärillä oli paljon hälyä. Sillä on hyvä kyky rauhoittua, onneksi! Kädet meinasi kuitenkin loppua kesken, mutta onneksi Hanna oli taas pelastavana apuna mukana.

Kuva: Hanna Maines