tiistai 10. maaliskuuta 2015

11 viikkoa

Viikot menee nopeaan, huomenna jouluaatosta on jo 11 viikkoa aikaa! Tänään Rin painaa 5,7 kiloa. Pallit ovat ehkä tulleet, toinen kai ainakin :) Korvat ovat lurpat, mutta välillä yrittävät ihan hetkellisesti nousta pystyyn. Luppakorva siitä kuitenkin taitaa jäädä.

Paljon on sosiaalistettu ipanaa, joka päivä nähty jotain uutta. On aivan uskomatonta, miten paljon pentu, ja etenkin tällainen tosi aktiivinen pentu vaatii työtä ja aikaa, jotta siitä saa yhtään järkevän kansalaisen kasvatettua. Mutta se on juuri parasta se! Autoja yritti paimentaa, siitä piti sanoa muutama kerta oikein tosissaan, jotta uskoi. Pari päivää seistiin ison tien varressa tätä treenaamassa. Nyt katselee jokaisen ohimenevän auton, mutta ei sellaisella kyyläysilmeellä, eikä lähestyvän auton äänikään aiheuta enää reaktiota. En tiedä pitäisikö tuohon toistaiseksi viattomaan katseluunkin puuttua. Pyöriä ja juoksevia lapsia ollaan oikein etsitty, koulut ja päiväkodinedustat kierretty. Olen puuttunut aika äkkiä kaikkeen epätoivottavaan käytökseen. 

Kylässä ollaan käyty, samoin pennunpalluttajia on käynyt edelleen. Lapsia Rin tuntuu rakastavan kovasti. Rin on päässyt leikkimään myös toisten koirien kanssa sekä pennuista Hannan valkoisenpaimenkoira Nuun, Nadjan sheltti Dion ja Tuijan tolleri Taigan kanssa. Leikkiessään aikuisten kanssa on ihan ok, mutta tavatessaan toisia pentuja, on oikein kovalla ärinällä toisen päällä  koko ajan. Toisaalta myös yksin leikkiessään pitää kovaa älämölöä ja murinaa, joten ehkä se on osittain sen tapa myös. Novan kanssa leikkisi niin paljon kuin antaa, Nelli on pari kertaa antanut sille  pari kertaa kunnolla kyytiä, joten sen lähelle ei mene muuten kuin ulkona.

Kuva: Hanna Maines

Paljon ollaan treenattu myös, joka ruoalla tehty aina jotain pientä. Ensisijaisesti olen panostanut ilmeeseen, ollaan paljon leikitty ja tehty innostavia juttuja. Sillä linjalla jatketaankin. Lelusta toiseen vaihtaa tosi hyvin, lähtee kuolleelle lelulle ja aina kauemmas namikipolle ja nyt alkaa jo tuoda varsin hyvin lelua myös mullepäin eikä omi sitä enää itselleen. Treenit ollaan lopetettu aina leikkimiseen, yleensä myös aloitettu sillä. Namista leluun ei meinannut aluksi vaihtaa mitenkään päin, nyt se alkaa jo onnistua siten, että on esim mahdollista palkkailla esineiden nostosta. Namilla keskittyy ihan satasella, tekee todellakin tosissaan. On tuumailija, ja miettii rauhassa istuen mitä mahdettiinkaan haluta, eikä sähellä yhtään omiaan. Ihana keskittyjä. Välillä pitääkin vähän löysätä sen pipoa, että kyllä saat vähän hullutellakin :D Tuntuu, että sillä on loputon halu treenata, pitää vaan yrittää pitää treenit tosi motivoivina ja lyhyinä kuitenkin vielä. Naksutinta käytetään jo joissain jutuissa, paljon olen syöttänyt ruokia myös siitä, että tulee mun lähelle. Itsehillintää ja hallintaa ollaan yritetty vastapainoksi myös, osaa luopua ja malttaa yllättävän hyvin.

En ole koskaan tavannut koiraa, joka oppisi näin nopeasti. Toisaalta tanssissa monen kohdalla homma on hidastunut siihen, että koiralle on opetettu huolimattomasti liian monta asiaa pienessä ajassa ja epävarmuus aiheuttaa monet ongelmat. Siksi yritän nyt saada sille muutamia juttuja tosi varmaksi, ja joitain muita olen esitellyt sille namin perässä seuraten. Tarjoamisen on keksinyt, pyöriminen on tällä hetkellä kova juttu.

Tässä 9-viikkoisen pennun juttuja: https://www.youtube.com/watch?v=WMLzVQ8A9WY

Noppis kisasi maajoukkuekarsinnoissa Janakkalassa viime viikonloppuna. Se oli ihan onnesta soikeana kun pääsi tekemään, mutta koska freestylestä on ollut nyt taukoa, niin asiaankuuluvasti liikkeissä näkyi treenaamattomuus ja koiran epävarmuuskin, vaikka ohjelma oli tuttu. Saatiin silti tosi hyvät pisteet, serti ja sijoituksena oltiin toisia. Rin oli kisoissa mukana, ja jos se on arjessa tosi työläs, niin se vei kyllä kaikki ajatukseni kisoissa säätämällä sitä sun tätä kuten pennun kuuluukin :D . Loistavasti osasi kuitenkin rauhoittua sylissä ja saikin kiertää sylistä syliin. Maahan jos sen laittoi, niin sehän olisi syönyt mustaa kumirouhetta koko ajan (jollei tehty jotain yhdessä). Kummasti nukkui nätisti myös häkissään hiljaa, vaikka ympärillä oli paljon hälyä. Sillä on hyvä kyky rauhoittua, onneksi! Kädet meinasi kuitenkin loppua kesken, mutta onneksi Hanna oli taas pelastavana apuna mukana.

Kuva: Hanna Maines

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti