sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Pieniä palasia / bot

Novan kanssa on kasailtu uutta ohjelmaa, jotta on jotain palasia, mitä ruotia tulevassa seminaarissa. Ensi viikonloppuna matkataankin siis Riihimäelle, jonne kuuluisa Richard Curtis tulee kouluttamaan, Novalle on sinne koirakkopaikka, mutta tokihan Rin pääsee mukaan. Jännää tulee olemaan hotelliyö parhaiden kavereiden kanssa samassa huoneessa, voisin kuvitella, että Rinillä ja Diolla menee alkuillasta melko lujaa...

Agilityssä Rin on jo varsin näppärä, tosin rimoja tiputtelee turhan tiheään johtuen toki pääosin mun ohjauksesta. Sopivaa kurssia ei ole ollut, mihin oltaisiin voitu mennä mukaan :( Nova tekee agilityä niin innoissaan ja kivasti, että tekisi ihan mieli mennä kisoihin! Rinille olen nyt alkanut miettiä freestyleä, mutta se tuntuu jotenkin aivan täysin mahdottomalle, joten ehkä pitää antaa vielä aikaa ennen kuin lähtee edes yrittämään. Olen miettinyt liikkeitä, mitkä olisivat sellaisia Rinille luontaisia ja joista se voisi selvitä turhautumatta, ettei alkaisi pakata sitä väärään muottiin. Tänään aloitettiin opettelemaan liikettä, jossa Rinillä ja mulla on nenät vastatusten ja kävellään ristiaskeleita sivusuuntaan, mutta Rin tekee tämän kaukana musta. Tällainen taitanee toimia paljon paremmin kuin joku perus pujottelu tai pyöriminen. Niitäkin toki ollaan tehty nyt LRS-tekniikalla, mikä onkin toiminut hyvin turhautumisen ehkäisyssä. Mielentilan hallintaa olen tehnyt siten, että olen pyytänyt rauhoittumaan, siitä nostattanut agilityputkeen, ja siitä suoraan rauhoittumaan ja taas päästänyt putkeen kun on mielentilaltaan hyvä. Todella haastavaa on vaan nähdä, että milloin koira on oikeasti rentoutunut ja luopunut putkesta.

Luopumisesta puheenollen kisamaisissa tokotreeneissä Rin vaikutti kehuessani katselevan mun taskuja odottaen palkkaa. Näinollen jos on kiinni palkassa, niin olen nyt tehnyt sellaisia kisamaisia, että mulla ei todellakaan ole alunperin yhtään mitään missään. Viritän sen kehään ilman leluja. Rin ilahtuu mun sos. palkasta ja aidosti siis musta eikä vilkuile, ja sitten vasta mennään hakemaan yhdessä lelu extraylläriksi. Jatketaan tällä kun näköjään toimii, ja tehdään leluluopumisia erikseen. Kurssilla tuli todetuksi, että fyysisesti jättää lelun kyllä rauhaan, mutta henkisesti jää siihen liiaksi kiinni. Nameilla ollaankin treenattu niin tositosi paljon, ettei niillä ongelmaa.   

Rimpula on lepattanut vasenta jalkaa jo pitkään istuessaan. Sitä on niin Piira, Kotti kuin Herpolakin katsonut, ja syyksi on epäilty piilokivestä, mikä nyt onneksi on pois. Vesiterapiassa saa nyt käydä muutamia kertoja. Ekan kerran pisti pelleilyksi, kun puhalteli vaan kuplia veteen ja pyydysteli niitä. Aikamoisessa mutkassa se on ollut joka kerta hoidoissa, mikä ei ole ihme kun elää noin kaahottavaa "kaikki tai ei mitään" -elämää. Mun kultakimpale <3  
   

Back on track

Novalla on verkkoloimi kokoa 55, ostin sen aikoinaan, kun Leena Piira suositteli osteopatiakäynnin yhteydessä. Kun Rin tuli vuoden ikään, niin kokeilin tuota Novan 55-kokoa, mutta se oli niin iso, ettei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa hälle oma pienempi. Kokeilin kokoja 52 ja 49, joista jopa tuo 49 näytti seistessä ihan passelilta. Vyötäröstä tuo 49-kokoinen oli pienimmilleen laitettuna enää inasen liian iso, 52 pienimmillään jo kuitenkin liian iso ja 55 aivan valtava. 49-kokoinen oli maatessa kuitenkin senverran pinkeän näköinen, että otin Rinille koon 52. Tuosta vyötärön koosta senverran vielä, että Novankin loimen vyötärö on säädetty pienimmilleen, mutta se on Novallekin liian iso ja laitankin lukituksen välillä (esim ulkoillessa) kaulan kuminauhakiristysosasta läpi, jottei vyötärö valuisi niin pepunpäälle.  

Molemmat koirat käyttävät loimea ensisijaisesti sisällä ja öisin. Verkko on siitä kiva, että sitä voi pitää sisätiloissakin, toisaalta ulkona antaa hieman suojaa pieneltä koleudelta. Nova tosin monesti keskellä yötä tulee vinkumaan, että otetaan takki pois, ilmesesti tulee kuitenkin vähän kuuma. Treenien jälkeen laitan niille loimet päälle jos vaan on mukana. Häkissä on yksi "sileä koiranpeti" kokoa 86x58, se on siihen isoon harmaaseen häkkiin hyvän kokoinen, mutta menee pienempäänkin taitettuna kätevästi. Koska kulkee mukana niin pienessä tilassa, niin toimii meillä myös tarvittaessa rauhoittumismattona. Päälikangas on varsin liukuvaa (kokeilin nukkua sen päällä), koirankarvat lähtee kivasti pois. Nuo tykkäävät pedata ja möyhiä alusiaan, joten kynnenjälki siihen harmillisesti tuli heti alkuun. 

Mitään erityistä vaikutusta koirien vointiin en ole käytöllä huomannut, mutta uskon tuotteiden toimivuuteen, jos niitä käyttää oikein ja kyllähän niiden käyttö takaa vähintään oman mielenrauhan :) Olen kokenut verkkoloimien mallin ongelmalliseksi molemmilla koirilla. Olen kokeillut säätää niitä vaikka mitenpäin, mutta en ole saanut toimiviksi. Ongelmana on se, että takki valuu selästä lapojen alle ja edestä niin alas, että koirilla on etujalat ihan pakkopaidassa. Novalle jätin kerran maajoukkuematkalla bussissa loimen päälle ja kun tulin takaisin, se oli saanut toisen etutassun ujutettua pois ja oli ihan solmussa. Sen jälkeen en ole uskaltanut jättää yksin takki päällä. Rinin takki on kuitenkin vielä pahempi, koska koira on varmaan 60 cm pitkä ja takki vain 52.  Ulkoillessa tämä takki on hyvä. Maatessa se on kuitenkin niin piukka etuosasta valuessaan, etten oikein uskalla käyttää sitä öisin, koska en tiedä onko siitä enemmän haittaa vai hyötyä, kun on tosiaan niin solmussa. Olen yrittänyt, että en laita takajalkojen kumilenkkejä, mutta silloin loimi on aamulla ihan vinksin vonksin. Jos Nova ei tarvitse takkia yöksi (silläkin pidän varsin vähän juurin tuon takia, että piukottaa edestä), niin olen laittanut tuon isomman takin Rinille. Se on liian iso, mutta parempi niin kuin että olisi koko yön ihan piukassa. Sätkynukke-Rin saa takajalkansa pujotettua aina lenkeistä ulos, ehkä tarvisi laittaa kireämmälle, mutta ei ole kiva jos pingottaa nukkuessa jalkoja. On onnistunut myös täyttä häkää juostessaan irroittamaan takakuminauhan napista, mutta laadullisesti takki kyllä on todella hyvä. Toiveena olisikin, että loimista tulisi uusi, tällainen ruipelobc:ille istuvampi malli :) Olisi melkein pitänyt ottaa tuon Rinin verkkoloimen tilalle koon 55 toppaloimi, kavereiden kertoman mukaan se pysyy paremmin, kun on toki tukevampi mitä tämä verkko ja tässä Suomen säässä menisi aika monessa kuitenkin.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Nelli 12-vee ja Rin HTM alosta KUMA!

Ja mitä on tapahtunut taas viimeaikoina:

Nelli täytti 12-vuotta! Paljon onnea rakas Nellukka! Ikä on vain numeroita, sanoo Nelli :)

Nova ja Rin kävi tanssin möllikisoissa. Nova voitti improvisaatioluokan ja Rin voitti mölliluokan :) Rin oli kovin pomppivalla tuulella, koska olin purkanut sen huonosti ennen kehään viemistä ja olin itse kehässä liian vauhdikas. Olin saanut kunnian tuomaroida osassa kisaa, ei tosiaan mikään helppo tehtävä, kun pitäisi nähdä miljoona asiaa samanaikaisesti. Tosi mukavaa oli kuitenkin! Allaolevassa kuvassa muutama palkintopallo :)



Rin kävi Korrien tokopäivässä ja saatiin valtavan hyviä ajatuksia ja oppeja jatkoa varten. Rin teki seuraamista ja kokonaisuuksia. Toisen setin loppupuoli Pekan kanssa meni vähän suunnitelmista uusiksi, kun Rin päätti, että hallissa olevat liikkuvat ihmiset ovat mörköjä. Siispä keskityttiin loppuaika siihen ongelmaan.

Koko mun loman ajan treenailtiin paljon. Pääsiäinen vietettiin kavereiden kanssa hallilla aamusta iltaan :) Rin teki paljon kehäänmenoja, häiriöjuttuja sekä sitä, että musiikin alkaminen ei tarkoita mitään. Nova teki oikeastaan samoja, lisäksi hänen uutta ohjelmaansa kasattiin ja musiikin miksaamisen kanssa väännettiin tovi jos toinenkin. Huomasin, että Rin pelkää muovipusseja, joten niitä olen nyt paljon siedättänyt. Lisäksi tehnyt rauhoittumismatolla itsehillintää, että mun sanoista ei tarvitse kiihtyä. Ollaan edistytty tosi hyvin.

Flow, Dio, Nova, Hippi, Rin

Ylläolevat kuvat: Nadja Böckerman


Eilen matkustettiin Mariannen, Pixien ja Freyan kanssa Ylöjärvelle. Siellä oli Rinin ensimmäiset kisat ikinä. Lajina oli HTM, ja alo-luokassa oli tosi paljon osallistujia totuttuun verrattuna. Ensin oli fs-luokka, joten mulla oli tosi hyvin aikaa tehdä Rinin kanssa juttuja. Se sai juosta ulkona pariin otteeseen pikkulenkit. Hallissa istuin sen kanssa keskellä lattiaa ja se sai jyystää palloaan. Sidoin hihnan vyötärölle ja sain tehtyä isoa piiriä Riniä tiheästi syötellen, en antanut mitään positiokäskyä, mutta siinä se aina seurasi, mikä paikka sille oli tarjolla. Oli tosi rauhallisessa ja seesteisessä hyvässä mielentilassa. Tein paljon kontaktinpitotreenejä ja kun toisen kisaajan musiikki alkoi, niin palkkasin siitä, ettei noteerannut musiikkia. Kehääntutustumisessa tein ensin itse ohjelman ja katsoin välimatkat. Koiran haettuani tein kehäänmenoja. Palkkasin niistä kehän ulkopuolella olevalle namille. Lelulle palkkasin kehässä muutamista kontakteista. Lopuksi istuskelin kehässä parin minuutin verran ja vain silittelin koiraa, joka teki kuperkeikkoja sylissäni ja sitten makoili rauhassa. Vähän hankalaa, ettei kehään voi tutustumisessa viedä nameja, koska en oikein uskalla nostattaa sitä lelulla siellä ihan mahdottomia.

Juuri ennen kehään menoa mietin, olenkohan väsyttänyt koiraa liiaksi. Onneksi pelko osoittautui turhaksi ;) Kunnon työmies on aina valmiina kun töitä tarjotaan! Otin Rinin kehään siten, että se sai seurata jo pari kierrosta syötellen kehän ulkopuolella, ja kehään mentiin kun se oli hyvässä mielentilassa, vain jatkaen samaa matkaa pysähtymättä. 

Kehässä se oli niin hyvä, mitä se vain osaa olla! Se teki sen mitä on opetettu! Aika mieletön tunne, kun ei tarvinnut kalastella ja pelastella mitään, vaan antoi vaan käskyn ja voi täysin luottaa, että koira tekee just eikä melkein! Tottakai siellä oli asioita, jotka vaativat työstöä, mutta tiesin sen jo ennen kisoihin lähtemistä. En kuitenkaan viimeiseen viikkoon enää juurikaan treenannut HTM:ää, vaan tehtiin kaikkea muuta, kuten käytiin Kelpokoiran (agility)kontaktikurssilla, missä kivaksi yllätykseksi Mila oli kouluttajana ;) Kehässä saatoin olla itse ihan rento, samoin koirakin oli. Se ei kyllä tiennyt olevansa kisoissa, muuta kuin siitä, että kisojen jälkeen sai palkintoja! Pisteitä tuli yhteensä 189,67, mikä on aika hurja määrä pisteitä. Taisi Rimpula tehdä historiaa tuossa pisteidenkeräämisessä! Vaikkakaan kisoihin me ei totta tosiaan lähdetty keräämään pisteitä. Olisin voinut tehdä paljon vaikeamman ohjelman, mutta tein siitä nyt mielestäni sellaisen Rinille helposti selvittävän ekan ohjelman. Sanoinkin, että se on ihan sama, mitä se nyt nuorena tekee, kunhan on isona sitten timantti! Mutta hänpä on timantti nyt heti alusta alkaen!

Johanna Saariluoma: 95(tekninen)+95(taiteellinen)= yht.190
Huikea asenne sekä koiralla että ohjaajalla. Positioita jo kivasti hallinnassa ja useita eri suuntiakin esitettyinä. Motivoitunut ja tarkasti työskentelevä koira. Koira kesti hienosti ohjaajan käsiliikkeitä ja esiintymistä. 

Marita Packalen: 90+93=183
Erittäin hyvin liikkeensä hallitseva koira, koira oli ilolla mukana tanssissa.

Nadja Böckerman: 97+99=196
Upea alokasluokan ohjelma, jossa nuori koira hallitsi positiot ja positionvaihdot uskomattoman hyvin!!<3 Ohjaajalta upeaa eläytymistä. Innokas, kupliva ja silti niin tarkka koira. Hallittu ohjelmakokonaisuus, joka eteni uskomattoman hyvällä flowlla. Wau!

Täällä video Rin HTM alo. https://www.youtube.com/watch?v=DoQRnw0EeTs


Mitäs nyt sitten jatkossa? Rinillä on oikeus avoimeen luokkaan. Toisaalta se on vasta vuoden ja pari kuukautta päälle, joten ehkä sen kanssa ei kannata nyt ahnehtia, vaan antaa rauhassa aikaa kasvaa. Alossa saisi kisata kolmen kuman verran. Toisaalta sillä olisi valmiita positioita jo avoon. No, nyt se saa ainakin nollata kisojen jälkeen päätään rauhassa ja sitten käydään mölleissä tekemässä jotain tosi helppoa ja yllättämässä se siellä kesken kaiken nami- tai lelupalkalla.