keskiviikko 27. elokuuta 2014

Viittä vaille maailmanmestari!

Kuva Mari Muhonen

Ei siihen paljoa sanoja tarvita. On se vaan sellainen rakkauspakkaus, ettei parempaa voisi toivoakaan. Tuon veroista ei tule koskaan toista. Ja te tiiätte mikä tähän kuuluu: N-O-V-A ja syrän, eipäs vaan monta syräntä.

Oli aivan mahtavaa saada kisata kotimaassa, ei tarvinnut matkustaa kuin Helsinkiin. Oli koirallekin huomattavasti helpompaa vaikka rankkaa silti oli. Siellä yövyimme hotellissa, mikä olikin oikein mukava. Huonekavereiksi saimme Hannan ja sheltti Iitan. Heistä huokui oikein rauhoittava vaikutus, ihan kuin olisimme olleet vain lomalla :) Tiistain treenit meni valtavan hyvin, käytin oman kolmeminuuttiseni yhdessä Hannan kanssa, joten kehäaikaa tuli 6 minuuttia.  

Keskiviikko oli Novalle vähän tylsä, se vain odotteli joko kisapaikalla häkissä (mihin se toki menee kyllä mielellään ja alkaa heti nukkua siellä) tai keräsi voimiaan hotellissa. Torstaina oman vuoron odotus oli kaikkein pahinta, odotin vain pääseväni kehään, koska tiesin, että siellä voin taas tehdä sitä mitä me osataan, mutta se kamala odotteluaika, silloin ei oikeastaan ole mitään tehtävissä. Kuitenkin ihan hyvillä mielin katselin taukoon saakka muiden suorituksia, minkä jälkeen meidän vuoro jo pian olikin. 

Karsintakierroksella Novalla meni heti alkuun pasmat sekaisin, kun laatikosta haettavan hanskan kansi ei jostain syystä auennut odotetusti, vaan kolahti koiraparan päähän. Novalla meni vähän suunnitelmat uusiksi, kun se ei tiennyt tuodako hanskaa vai ei kun kansi ei nyt jäänytkään siten, miten on opetettu. Voi muru sitä. Pyysin jättämään hanskan, että ei haittaa jatketaan vain ilman, mutta sitten se nappasikin sen mukaan :)

Finaalipaikasta en ollut edes haaveillut, mutta kun paikka selvisi, arvottiin meidän lähtönumeroksi 3. Suurin ongelmani sen lisäksi, että miten saan koirani jaksamaan oli oikeastaan se, että en ollut ehtinyt päivän aikana syödä, joten siinä sitten jäähdyttelyt koiralle ja itse syömään niin paljon kuin napa vetää kun vihdoin sitä ruokaa sai! Olin jo pakannut kaiken pois, ei mulla ollut aikomustakaan mennä kehään enää uudelleen! Tuli vähän kiire saada taas kaikki kasaan ennen uutta suoritusta. Novahan ei ole mikään kestävyysurheilija, joten mietin kovasti, miten se ikinä jaksaa tehdä ohjelmaa enää toista kertaa. Huoleni oli kuitenkin turha, vaikka koira väsynyt olikin. Mutta se on niin kultapoika, se tsemppaa kun on Tosi Kyseessä. Mentiin tosi rentoina kehään, kuten karsinnoissakin. Oli vaan niin mahtavaa. Enää ei ollut oikeastaan mitään väliä, finaalipaikka oli jo lottovoitto. Nyt löytyi hanska ja kaikki muukin. Ei sillä, että ohjelma olisi putkeen mennyt, ei lainkaan, mutta musta on tullut varsin hyvä paikkailija (ja joissain kohdissa mahdottoman surkea paikkailija) mutta paikkaus mikä paikkaus, me selvittiin taas loppuasentoon asti :D DING.

Kuva Mari Muhonen 

Finaalin pisteitä ei kerrottu kuin vasta palkintojenjaossa. Lopputulokseen vaikutti siis 6 tuomarin arvostelu ja karsinnan sekä finaalin yhteispisteet. Olin täysin varma, että olemme kymmenensiä, mutta lopullinen sijoituksemme MM6 oli aivan käsittämätöntä. En olisi ikinä uskonut tällaista. Lisäksi oltiin Pojoismaisista koirakoista parhaita ;) Onhan tämä melko tuuripeliä, kaikkien finaaliin päässeiden suoritukset oli kyllä niin valtavan upeita! Pisteitä oli lähtenyt odotetusti ääntelystä ja se mua toki itseäkin harmittaa, kun en haluaisi Novan joutuvan kertomaan mulle jotain sillä lailla, jotain mitä en vaan ymmärrä. Ja se, että  kyseessä on niin hankala ongelma puututtavaksi. Mutta sitä en jäänyt lainkaan harmittelemaan, olin onnesta soikeana. Niin Novakin, se tiesi olleensa maailman paras koira, kuten aina. Kovasti mieltä lämmitti erään tuomarin täydet pisteet musiikin tulkinnasta, 10 pistettä MM-kisoissa jostain osa-alueesta on kyllä aika huikeeta. 


Kuva Jukka Pätynen

Joukkueena Suomelle hopeaa! On kyllä huikeat joukkuekaveritkin, niin taitavia jokaikinen ja loistosuorituksia kaikilta! Voitokkaassa joukkueessa mukana olivat kuvassa vasemmalta Nadja Böckerman + Flow, Salla Haavisto + Lime, Sini Eriksson + Sonic, me sekä Voitto-maskotti ja joukkueenjohtaja Tiina Jounio. HTM-joukkue ei ollut niin onnekas näissä kisoissa, mutta ylpeitä sai olla heistä. Ja seura, se oli mitä parasta!!

Kotona meillä oli perjantaina kunnon ex-temporee juhlat, joihin tuli sukulaisia ja ystäviä juhlimaan menestystä. Siinäpä se lomaviikko sitten menikin, aika unohtumattomissa merkeissä!

Novan finaalisuoritus:
https://www.youtube.com/watch?v=WkCkQK7Tvj0 (Kiitos Hanna kuvaamisesta ja....kaikesta, Iita samoin!)

Lisätietoa tapahtumasta:

MM-kisojen blogi ja kuvia:

Kisojen jälkeen kävin taas Novan kanssa eläinlääkärissä, tällä kertaa PetVetissä Elina Illukalla, enkä voi kuin kiittää todella hyvästä hoidosta. En saanut mielenrauhaa, vaan halusin selvittää kirputtamisasiaa vielä kertaalleen. Nyt aloitettiin kortisonihoito laskevin annoksin, mistä on ollut apua heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Kirputus loppui välittömästi. Jatkosuunnitelmatkin oli, mikäli tästä ei olisi hyötynyt. Aiheuttaja ei vielä toistaiseksi ole selvillä, labravastauksiakin on vielä tulematta. 

Viime viikonloppu sujui koiratanssin kesäleirillä. Opinpa ainakin sen, että Nova osaa ihan valtavan paljon asioita. Mahdoinkohan jo mainita, että se on mulle niin täydellinen koira kuin vain toivoa voi. Bordercolliepentua olen kovasti etsinyt, mutta tuntuu mahdottomalta voida ottaa mitään, kun on niin suuret saappaat täytettävänä. Tai no, eihän pentu kenenkään eikä minkään tilalle onneksi tulisi, vaan uudeksi voimaksi meidän kotiin.