Nova pääsi pitkästä aikaa eilen agilityilemään. Se on niin kuuliainen ja kiltti, teki kaiken oikein mitä pyysin, kepeillä ei mitään ongelmaa, ei myöskään kontakteilla. En taida osata enää opettaa sille mitään ihmeempiä enää itse, nyt tarvitaan ulkopuolisten apuja, erityisesti juuri niissä eri ohjaustavoissa.
Temppupuolelta kaukanakiertäminen on ihan Novan lemppari, vaikkei sitä avuitta olla vielä juuri tehtykään. Ruokaansa ei edelleenkään syö, joten vähennän sitä entisestään. Herkkuja ei saa palkaksi, ainoastaan ruokaansa tai leluja tai kehuja. Pelkkiä kehupalkkatreenejä ollaan myös tehty temppujen kanssa ja ne onnistuu tosi hyvin, joskin Nova riehaantuu mutta se on tarkoituskin :)
Siitä on tullut niin halinalle kuin olla voi. Koko ajan se haluaa olla ihan mussa kiinni ja oikein työntää itseään lähemmäs ja päätään mun kainaloon ja puskee mua naamaan. Aivan toisin kuin Nelli, joka tuskin tulee edes silitettäväksi kun tulen kotiin. Nova on kyllä niiiiiiin ihana ja niin helppo. Nyt sen kanssa treenaamisestakin alkaa tulla jo jotain, en tiedä miksi se on välillä ollut niin kovin vaikeaa, mutta näköjään aika on tehnyt oman osansa ja ehkä olen oppinut treenaamaan Novan vaatimalla tavalla.
Vanhamummo Nelli taas on niin kertakaikkisen itsepäinen kuin pässi, sen kanssa ihan arkielämäkin tuntuu olevan niin haastavaa kun on tuo Nova vertailukohteena. Nellillä on hieman eri rajat kuin Novalla, Novan kanssa voi lipsua siellä täällä, mutta Nellin kanssa ei tippaakaan, ei sitten missään asiassa. Sille on oltava niin selvä johtaja, määrätietoinen, eikä voi tosiaan paapoa kuten Novaa. Kun olin konsertoimassa Floridassa, Nellistä tuli aivan mahdoton sen parin viikon aikana, mitä oli hoidettavana, kun sai tehdä oikeastaan mitä halusi. Tarkennukseksi tähän tarinaan on sanottava, että Nellin kanssa on kaikki hyvin ja pärjätään sen kanssa missä vaan ihan mallikelpoisesti, mutta silti.... No, ihana sekin on, joskin täysin erilainen mitä Nova :) Miten voikaan koirat olla kuin yö ja päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti