lauantai 31. lokakuuta 2015

10 kk

Niin vaan aika kuluu, ja pentunen on jo 10 kuukauden ikäinen vesseli. 



Alkukuusta käytiin Tampereella Leena Inkilän koulutuksessa, johon otin teemaksi korkean viretilan hallinnan. Siinähän kävi sitten niin, ettei itse teemaa saatu ollenkaan esille, koska Rin vaikutti jotenkin kipeältä koko treenin ajan ja teki kaiken kuin hidastettuna. Halusin mm. näyttää, miten se pyörii laatikon päällä aivan päätöntä menoa miljoona kieppiä, eikä tassut pysy edes laatikolla, mutta nyt se vaan seisoi ja oli vaisu. Lopulta selvisikin, että se on kovassa ripulissa, ja oli todella kipeä seuraavat päivät, raukka parka. Treeniä ehti kuitenkin videolle:

Rimpula on myös aloittanut agilityn treenaamisen, ja onkin siinä yllätys yllätys kovin taitava. Niin se jo menee kuin vanha tekijä, eikä kyllä epäröi mitään! Jätöissä odottaa niin kuuliaisesti, vaikka kovasti mielii jo suorittamaan estettä. Toivottavasti mahdutaan joulun jälkeen kurssille mukaan.


Penukki on oppinut myös vähän hillitsemään itseään, ja ette ehkä usko, mutta pystyy olemaan samassa hallissa tilttaamatta, kun Nova tekee agilityä. Se on ihan loistokoira, mutta vilkkautensa takia ei kyllä mikään helppo tapaus ainakaan näin nuorena, ja harmaita hiuksia saa repiä päästä välillä vähän liiankin tiuhaan tahtiin. Sen kova meno ja itsenäiset järkevät valinnat eivät aina ihan kohtaa, vielä. Joitain ylireagointeja on myös ollut, selvää epävarmuutta näkyy. Kovin on kontrolloitava koko ajan sen tekemisiä, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Lasten paimentamiseen olen nyt saanut viimeaikoina oikein hyvin puututtua, vaikka en aiemmin ole meinannut siinä millään onnistua. Tosi tarkkana pitää olla koko ajan edelleen, mutta hyvällä tai ainakin huomattavasti aiempaa paremmalla ;) mallilla ollaan. Kotona Rin on tosi kiltti ja herkkä kuuliainen kullanmuru, joka rakastaa ihan tosipaljon, muutama päivä sitten pissasi alleen kun vähän tiukemmalla äänellä kielsi peiton repimisestä. On kyllä niin eri maata Nova ja Rin, molemmissa omat ihanat puolensa. Novan voi viedä huoletta mihin vaan ja luottaa sen käyttäytymiseen, Rimpulan vahvuudet ovat taas treenatessa.


Rin on opetellut taas uusia juttuja, ja oppimistahti on huima. Paljon ollaan treenattu, mutta Rin rakastaa sitä ja niin mäkin. Se on tehnyt aiempien positioiden lisäksi liki-positiota, jossa on mun edessä poikittain. Tempuista uusimpia taitaa olla front eli nenä mua kohti vastatusten suorassa kävely, ja käsien välistä pujottelu. Kieriminen on työn alla vielä, samoin tassujen ristiminen ja ikuisuusprojekti "pidä tassua ylhäällä huitomatta". Käsikosketukseen ollaan saatu nyt hivenen aiempaa enemmän kestoa ja malttia, mutta Rimpulan mielestä temppu on paljon kivempi "pure kättä" -versiona tai "työnnä kättä nenällä niin kovin kuin pystyt" -versiona. Vaikka Rinin temppuskaala on jo varsin kattava, niin yhdistelyjä ollaan tehty vain helpoilla muutamilla jutuilla ja näitä myös vieraissa paikoissa. Ohjattavana tämä koira ei anna armoa. Jos jää miettimään, niin meni jo. Jos antaa epäselvät ohjeet tai väärällä äänensävyllä, niin piippasi jo. Mutta jos itse on tarkka, se on aivan loistava. Sille on fs-alokasluokan musiikki ollut jo kauan valmiina, mutta koko ajan ohjelman sisältö muuttuu sen oppiessa eri juttuja, vaikka yritänkin pitää ohjelman tosi yksinkertaisena :) HTM-musakin taisi tuossa tulla juuri vastaan, tarvisi vaan jostain askarrella Rininkestävä ilmapallo, ja sehän ei ole sitten ihan helppo nakki :D 

10 kk penneli, sehän tarkoittaa tokon kisaikää (tanssissa 12 kk)! Mutta me ei kiirehditä kisaamaan, ei ollenkaan. Mennään sitten kun tuntuu hyvältä ja varmalta.

Nova on treenannut HTMän uutta ohjelmaansa jota on ollut ihan kiva tehdä, kun on niin paljon selkeämpää ja yksinkertaisempaa kuin fs. Vähän enttententten olen ollut menisinkö kuitenkin tekemään sitä SMiin. Eniten mietinnän takana on ollut pitkä matka yöllä Jyväskylään. Pari viikkoa sitten oltiin maajoukkueen kanssa todella hyvässä Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen koulutuksessa. Vappu yritti muistutella, ettei kaikista koirista vaan ole mestareiksi (Nova on kyllä jo!) vaikka niiden kanssa tekisi mitä ja joskus vaan pitää miettiä tavoitteita uusiksi. Novan kanssa läksyksi saatiin olla enemmän huoletta, ajatuksella "ei haittaa". Eli jos olen menossa kisakehään, ja koira nyt vaan ei tosiaankaan halua leikkiä, tai makoilee kaikesta huolimatta, niin mä en saa enää ahdistua siitä. Se on silloin Novan valinta, mun pitää pystyä tekemään oma osuuteni vain huolella ja jos siinä onnistun, voin olla tyytyväinen. Freestyleen en SMiin ole menossa, mutta SMistä parin viikon päästä on PM-kisat, joita olen pohjustellut agilitykentällä siten, että pyydän tekemään liikkeen ja siitä pääsee palkaksi esteelle. Se on Novalle treenitavoista toimivin.

2 kommenttia:

  1. Sanni katsoi noita agilitykuvia ja sanoi että Rin putkessa...

    VastaaPoista
  2. :D Hehee, kyllä Sanni tietää!

    VastaaPoista