sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Messari 2014

Tässä tämän päivän itsenäisyystanssit:

Helsingin suuren koiranäyttelyn yhteydessä pidettävien tanssikisojen tunnelma on aina erityisen hieno. Niin nytkin. Se on meille hyvänonnen paikka, onneksi päästiin mukaan. Ja onneksi Hanna lähti matkaseuraksi! Kisat toivat Novalle varmaan parhaat pisteet ikinä, 190, 182 ja 186 eli yhteensä 186p, serti ja voittajaluokan toinen sija! Tavoite täyttyi, totaalikoomalta tai koomalta ylipäätään vältyttiin. Olin todella tyytyväinen sen tekemiseen. Sen sijaan vinkumista oli paljon, mutta siitä huolimatta mulla säilyi koko ajan yhteys koiraan, mikä oli ilahduttavaa. Useinhan meillä tosiaan käy niin, että kun ääntely alkaa, ei Nova enää pysty kuuntelemaan mua. Nyt tehtiin helpompi ohjelma. Tarvisi taas jatkossa muistaa, että vaikka lisäisi ohjelmaan vaikka kuinka paljon vaikeutta, niin sillä ei pisteiden kannalta ole aina merkitystä. Välillä kun suree, että joku vaikea temppu ei mahdu ohjelmaan, niin eipä se taida haitata. Tietysti sitten voi olla niinpäin vaikutusta, että koira tekee helpomman ohjelman sujuvammin tmv. Tuntuu vaan niin väärältä, että on paljon pieniä asioita, joita voi olla hinkannut kuukausi tolkulla, joitain täsmällisiä asentoja, onko katse siellä tai täällä, suoritusnopeus tietylle liikkeelle se tai tämä, nopeita liikkeestä toiseen vaihtoja sen sijasta että koira toistaisi monta kertaa samaan liikettä. Eikä tietenkään kukaan niitä arvosta (muuta kuin itse), koska kukaan ei tiedä, että siellä on joukossa sellaisia ja ilman niitä pärjäisi varmasti aivan yhtä hyvin. Tai oikeastaan, ehkä niitä voitaisikin arvostaa jos me onnistuttaisiin joskus toteuttamaan ne kisoissa kunnolla, mutta meillä on Novan kanssa vähän eri käsitys siitä nyhrätäkö vai ei, hän on suurpiirteinen mies, eikä aina viitsi niin pilkulleen missään kisoissa ainakaan :) No, nää treeni /ohjelman rakenneasiat ovat näitä omia valintoja, mutta koska mulla on tietty visio, jota haluan oman koiratanssin olevan, niin sen mukaan asiat teen ja sitten kärsin valinnoistani :)

Jos joku keksisi tai tietäisi jonkun, joka osaisi auttaa, miten vireongelmaa voisi vielä lähteä purkamaan, niin kertokaa! Toistaiseksi ei ainakaan ole vielä kukaan keksinyt keinoa auttaa. Vinkuminen kun on niin vaikea kertoa koiralle, että juuri se on se asia mitä en halua. Haukkuminen olisi niin selkeä. Ja vinkumisongelma erityisesti tässä lajissa, on melkoinen haaste. En kyllä tiedä toista lajia, mikä olisi vireensäätelyn kannalta näin mahdottoman hankala kuin tämä. Tietysti ensisijaisesti pitäisi yrittää puuttua syyhyn, miksi Novalla on tarve vinkua, siitä en edelleenkään ole varma ja siihen taitaa olla monta syytä. Nyt olen tehnyt paljon palkatta/vähemmillä välipalkoilla, ihan niin, että palkat ovat kokonaan komerossa pois näkyvistä. Luulen, että vähempi palkka on pahentanut tilannetta turhautuman osalta, mikä toisaalta on odotetunlaista vastettakin näin aluksi ja tuntuu itsestä vaikealta sietää. Toisaalta jos tuo palkkojen vähennys tilannetta pahentaa, niin voisi olettaa sen myös olevan yksi syy piippaamiseen. Toivottavasti helpottaisi treenien myötä. Sirke Viitasen koiratanssimaajoukkueelle kohdistetussa virekoulutuksessa käytiin syksyllä, jolloin Nova tietysti näytti, ettei meillä ole mitään ongelmaa koskaan ollutkaan ja työskenteli kympin mallioppilaan tavoin hiiren hiljaa ja täydellisesti. Kokeilin tuon jälkeen mm. joka pieneenkin ääneen puuttumista. Vaikka sanoin sille tosi nätisti, sekin tuntui vain pahentavan asiaa, ja Nova tuli tosi epävarmaksi kaiken tekemisen suhteen. Ei ymmärtänyt ollenkaan että sanon ääntelystä, vaan yhdisti sen tehtävään liikkeeseen.

No, nyt voidaan jäädä freestylen kisaohjelman suhteen kuitenkin hyvillä mielin lomailemaan, kun selvittiin kisatilanteen painajaisesta kunnialla :) On se SuperNova. Ensivuonna varmaan sitten freestyleä vähemmän ja tilalle aiempaa enemmän vaikka tokoa. Tai agia, tai ihan jotain muuta. 

6 kommenttia:

  1. Onnittelut vielä! Upea esitys. :)

    Mä näkisin tän taas enemmän niin, että teillä on valtava määrä muita vahvuuksia, jotka ikäänkuin paikkaa sitä, ettei ohjelma ollut superhaastava. Sun oma liikkuminen ja esiintyminen tuo ohjelmaan niin paljon lisää sekä sujuvuutta että niitä pieniä kauniita elementtejä, jotka värittää ilmaisua. Haastettahan voi lisätä pikku hiljaa sitä mukaan, kun vaikeammatkin temput vahvistuvat. (:

    Vinkumiseen en osaa sanoa mitään, kun en niin hyvin tota bc:iden sielunmaailmaa tunne. ;) Palkkauksen miettiminen (ruoka/lelu), oikeasta viretilasta palkkaaminen ja siihen palauttaminen esim. matalavireisemmillä tempuilla olisi ne, joista itse lähtisin liikkeelle...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Emma kommentista, ja erityiskiitos kuvaamisesta, sulla oli melkoinen urakka eilen ;) Ärsyttävä tehtävä, mutta meille kisaajille niin tärkeä asia.

    Meillä ei ongelmana koskaan ole ollut se, että koira kuumenisi liikaa (päinvastoin, saadaan tehdä paljon töitä, jotta saan sen motivaation pysymään ja tekemään). Eli liian korkean viretilan takia ei periaatteessa kyllä vingu. Mutta kun koiralla on hiukan huonompi moottori tehdä töitä, sen kustannuksella on paljon vaikeampi tehdä eri juttuja. Ei sillä, että se aina olisi huonokaan asia, ei suinkaan, mutta montaa juttua se vaikeuttaa ja paljon. Sen herkkyysominaisuuden kanssa saa olla myös tosi tarkkana treeneissä: vaikka yritän etten näytä sille pettymystäni kun se esim. jossain liikkeessä piippaa, se lukee musta aivan kaiken ja saattaa sen jälkeen viikon karttaa täysin koko liikettä, koska muistaa että mulle tuli siitä jostain syystä paha mieli, vaikkei itse tiedäkään että miksi.

    Itse temput se osaa ihan varmasti, myös vaikeimmat, onhan niitä harjoiteltu valtavat määrät vaikka missä häiriössä ja liikkeiden väleissä ennen kuin otan edes ohjelmaan mukaan. Mutta se ei tee niillä vaikeimmillakaan tempuilla yhtään mitään, kun ei pysty suoriutumaan edes istumisesta, kun menee yhtään siihen "tilaan" :(

    On tää kuitenkin niin opettavaista matkaa, olisi kuitenkin niin paljon helpottavampaa jos olisi jossain joku, joka osaisi auttaa, eikä tarvitsisi itse ihmetellä ja kokeilla joka keinoa kantapään kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep, mutta hyvä juttuhan tässä on se, että mulla on seuraavissa kisoissani luultavasti monta ihmistä, joille voin työntää kameran ilman huonoa omaatuntoa ;)

      Aika jännä, miksiköhän se sitten vinkuu? Jotain epävarmuutta, ja jos niin, niin mistä? Sehän on kanssa aika yleistä, että koira poimii jonkun ihmisen tunnetilan, esim. hermostuneisuuden, ja piippaa sitten sitä. Mutta jos tota tapahtuu myös treenitilanteessa, niin sitten siinä ei välttämättä oo logiikkaa...

      Ja niin tiedän ton herkkyyden. Mun nuorempi koira poimii kanssa kaiken pienenkin ärtymyksen, eikä tarvitse olla edes koiran moka vaan vaikka joku kärpänen, niin katoaa kyllä nopeesti se koira siitä vierestä... Tai melkein pahempaa, jää tekemään siinä "lukkomoodissa", jossa vaan passiivisena suorittaa ilman ajattelua...

      Paljon on kyllä mokattava ja vielä enemmän siitä opittava näiden juttujen kanssa. Jos ei muuta, niin vertaistukea löytyy kuitenkin aina! ;) Ja onhan sekin tavallaan jotenkin tosi suloista, ettei kukaan tunne omaa koiraa niin hyvin kuin mitä itse tuntee, eikä kukaan muu olisi parempi ohjaaja koiralle, tietäisi kaikkia sen höpsöjä pikku juttuja... ♥

      Poista
  3. Joo kyllä haluu aina auttaa jos joku pyytää kuvaamaan, kun tietää miten tärkeetä se sitten itelle on. Ja vertaistuki <3 Se auttaa aina. Aika ihanasti kirjoitettu toi, ettei kukaan muu voisi olla parempi ohjaaja, se on niin totta!!

    En malta oottaa teidän seuraavia ohjelmia, toivottavasti tuutte maaliskuussa karsintakisoihin!!

    VastaaPoista
  4. Tosi kaunis ohjelma :) Ja samaa mieltä Emman kanssa, sun liikkuminen on niin vaivattoman näköistä ja sopii musiikkiin hirmu hyvin!

    Vireongelmien kanssa, feel you :P Aidanhan on toki siitä ihana, ettei se ääntele ikinä kun pääsee hommiin, odotellessa kyllä ääntä riittää sitten senkin edestä. Mutta se ylikuumuminen, turhautuminen, hyppiminen ja kaikesta tästä seuraava korvien katoaminen on myös mulle turhauttavaa ja kuumentaa tunteita..

    Me ei ehkä pelata kauhean hyvin yhteen, eikä asiaa auta se, että mä olen myöhässä käskytyksistä tai epäselvä tai käytän palkkaa väärin. Helppoahan se tokossa on, kun koiran voi joka liikkeen välissä ottaa haltuun ja kuiskailla sille rauhoittavia uhkauksia iltaruuan menetyksestä, mutta kun koiratanssissa pitää tehdä kaikki maailman siisteimmät jutut putkeen ja mä vielä huidon käsillä ja jaloilla ja sitten on ne pallot ja lelut ja makkarat, niin eihän siitä mitään tule ja pieni koira flippaa. Ja sitten kun Aidan flippaa, niin siinähän se esitys sitten olikin, sama olisi jatkossa varmaan keskeyttää siihen ekaan hyppypomppuun jossa korvat häviää, ettei tule enää vahvistettua yhtään enempää sitä epävarmuuden/yli-innostuksen/minkä ikinä pakenemista hyppimiseen ja kuolaamiseen.

    Jep, ongelmansa kullakin :D Mutta on Aidan vaan niin tomppeli kuolakalle hyppyrotta, että välillä sen kanssa harrastaminen on ihan hauskaakin. Kai me muuten oltaisiin oikeasti jo lopetettu aikoja sitten.

    VastaaPoista
  5. Se just onkin, et on niin liian monta juttua, missä voi koiran kanssa kämmäillä :) Olis vähän helpompaa, ku edes vähän tietäis et mistäs homma nyt kiikastaa ;) Siinä sit ihmetellään erinäisten haasteiden edessä, kukin omanlaistensa. Niiden ratkominen on hauskaa, mutta se on niin turhauttavaa, kun olisi ite valmis tekemään mitä vaan, mutta kun ei tiedä, että mitä. Sit yrittää olla näyttämättä koiralle pettymystään, mut hah, se tietää aina. Kuin monta kertaa mäkin oon uhannu leikisti ja oikeesti lopettaa, mut täs sitä vaan ollaan! On tää kuitenkin niin kivaa. Vaikka tässä manaillaan niin antaahan tää tosi paljon, joka treeni on kuitenkin pääsääntöisesti suurta iloa tuova kummallekin, eihän tässä muuten olisi mitään järkeä.

    VastaaPoista